toimituksen huomautus: Tämä on kaksiosainen TGC kysyy-sarja, jossa punnitaan kysymystä ”vaaditaanko kristityiltä nykyään kymmenyksiä?”
- Raamattu käskee kristittyjä antamaan kymmenykset (William Barcley)
monet ajattelevat, että Kristukseen uskovien pitäisi antaa kymmenykset (määritellään siten, että he antavat 10 prosenttia tuloistaan), ja monet käyttävät ”kymmenysten ja uhrilahjojen” kieltä jumalanpalveluksissa. Toiset ovat yhtä vakuuttuneita siitä, että kymmenyksiä ei vaadita uskovilta.
kumpi näkemys on uskollisempi Jumalan Sanalle?
tämä ei varmastikaan ole asia, jossa uskovien tulisi rikkoa yhteys. Rakkaus on paljon tärkeämpi kuin näkemyksemme kymmenyksistä (1. Kor. 13). Silti väittäisin, että kymmenyksiä ei vaadita tai edes rohkaista Jeesukseen Kristukseen uskovia. Tällainen kanta on kuitenkin selitettävä.
kymmenykset Vanhassa testamentissa
mitä Vanhassa testamentissa sanotaan kymmenyksistä? Aabraham antoi kymmenesosan sotasaaliistaan Melkisedekille (1. Moos.14: 20), ja heprealaiset vetoavat tähän kertomukseen tukeakseen Melkisedekin pappeuden ylemmyyttä Leevin pappeuteen nähden (Hepr. 7:4–10). Jumala tapasi Jaakobin Betelissä ja lupasi hänelle liiton siunauksia; patriarkka lupasi Jumalalle kymmenyksen kaikesta hänelle annetusta (1. Moos. 28: 22).
kymmenesosa Israelin siemenestä, hedelmistä ja laumoista annettiin Herralle (Moos. 27: 30-32; 5.Moos. 14: 22-24; vrt. 2.Aikak. 31: 5-6; Neh. 13:5, 12). Kansa antoi kymmenesosan leeviläisille elättääkseen heidät (4. 18: 21-24; vrt. Neh. 10:38; 12: 44), ja leeviläisten piti vuorostaan antaa kymmenesosa ylipapille (4.Moos. 18:25–28). Niitä, jotka eivät antaneet kymmenyksiä, uhattiin kirouksella, kun taas niille, jotka antoivat kymmenykset, luvattiin siunaus (Mal. 3:8–10).
vaikka voisimme olettaa, että Vanhan testamentin Israel antoi yhteensä 10 prosenttia, on itse asiassa vaikea erottaa, kuinka paljon annettiin. Emme voi viipyä tämän lyhyen kirjoituksen yksityiskohdissa,mutta jotkut ajattelevat israelilaisten antaneen 14 kymmenystä seitsemän vuoden aikana; toiset uskovat antaneensa 12. Siitä huolimatta, kun laskemme vaaditut kymmenykset yhteen, määrä ylitti varmasti 10 prosenttia. Määrä oli todennäköisesti jossain 20 prosentin tienoilla vuodessa.
miksi kymmenyksiä ei vaadita nykyään
on seitsemän ratkaisevaa syytä sanoa, ettei kristityiltä vaadita kymmenyksiä.
1. Uskovat eivät ole enää Mooseksen liiton (Room. 6:14-15; 7: 5-6; Gal. 3: 15-4: 7; 2.Kor. 3:4–18).
Mooseksen liitossa määrätyt käskyt eivät ole enää voimassa uskoville. Jotkut vetoavat kymmenysten antamista tukevaan jakoon siviili -, seremonia-ja moraalilakiin. Havaitsen kuitenkin, että nämä jakaumat eivät ole se perusta, jota Paavali käyttää puhuessaan siitä, miten laki soveltuu meihin nykyään. Ja vaikka käyttäisimmekin näitä erotteluja, kymmenysten antaminen ei selvästikään kuulu moraalilakiin. On totta, että Vanhan testamentin moraalinormit ovat yhä voimassa tänäkin päivänä, ja me erotamme ne Kristuksen laista Uudessa testamentissa, mutta kymmenysten antaminen ei kuulu näihin käskyihin.
2. Abrahamin ja Jaakobin esimerkit eivät ole normatiivisia malleja.
joidenkin mielestä kymmenykset on annettava, koska sekä Abraham että Jaakob antoivat kymmenyksen, ja he molemmat elivät ennen kuin Mooseksen liitto oli voimassa. Tällaiset esimerkit tuskin kuitenkaan todistavat, että kymmenysten antaminen on ikuista. Aabrahamin lahja Melkisedekille oli vain yksi kerta; ei ole mitään todisteita siitä, että hän olisi säännöllisesti antanut Jumalalle kymmenyksen.
Jaakobin kymmenyksen antaminen merkitsi hänen kiitollisuuttaan Jumalalle siitä, että hän lupasi olla hänen kanssaan ja suojella häntä. Hänen kiitollisuutensa ja anteliaisuutensa puhuttelevat meitä yhä tänäkin päivänä, mutta historiallinen kuvaus siitä, mitä Jaakob antoi, ei tue ajatusta, että kaikkien uskovien täytyy antaa Jumalalle kymmenesosa tuloistaan.
3. Kymmenykset annettiin leeviläisille ja papeille, mutta uudessa liitossa ei ole leeviläisiä eikä pappeja.
leeviläiset ja papit sidottiin vanhan liiton uhrijärjestelmään. Nyt kaikki uskovat ovat pappeja (1. Piet. 2: 9; Ilm. 1:6; 5:10; 20:6), Jeesuksen ollessa Melkisedekin ylimmäinen pappimme (Hepr. 7).
4. Kymmenykset on sidottu siihen maahan, jonka Israel sai vanhan liiton alaisuudessa.
Israelin oli tarkoitus juhlia kymmenyksiä joka kolmas vuosi Jerusalemissa. Mutta tämä vaatimus ei voi soveltua kristittyihin nykyään. Se liittyi juutalaisiin kansana-juutalaisiin, jotka asuivat lupauksen maassa. Kristuksen tulon myötä Juutalainen kansakunta ei ole enää Jumalan kansan lokus, vaikka yksittäiset juutalaiset ovat osa seurakuntaa uskon kautta Jeesukseen.
maallinen Jerusalem ei ole enää keskeinen Jumalan tarkoituksissa (Gal. 4:25). Uskovat ovat osa taivaallista Jerusalemia (Gal. 4: 26) ja odottavat tulevaa kaupunkia (Hepr. 11:10), uusiin taivaisiin ja uuteen maahan (Ilm.21:1-22: 5). Aabraham ei ole Israelin maan perillinen, vaan koko maailman (Room. 4:13).
5. Jos kymmenyksiä vaaditaan nykyään, niin kuinka paljon meidän pitäisi antaa?
kuten edellä todettiin, luku oli varmasti yli 10 prosenttia ja lähempänä 20 prosenttia. Kymmenysten antamista kannattavien kannattanee tyytyä 20 prosenttiin.
6. Kun Jeesus vahvisti kymmenykset, se tapahtui ennen uuden liiton aamunkoittoa.
jotkut puolustavat kymmenyksiä sanomalla Jeesuksen ylistäneen kymmenyksiä, vaikka hän sanoikin sen olevan vähemmän tärkeää kuin muut asiat (Matt. 23:23; Luuk.11: 42). Tämä argumentti vaikuttaa vahvalta, mutta se ei ole vakuuttava. Jeesus mainitsi myös uhraamisen temppelissä (Matt. 5: 23-24), mutta kristityt eivät ajattele—vaikka temppeli rakennettaisiin uudelleen—että meidän pitäisi tehdä niin. Herramme sanat ovat ymmärrettäviä, kun ajattelemme hänen sijaintiaan lunastushistoriassa.
Jeesus puhui uhreista ja kymmenyksistä ennen ristiä ja ylösnousemusta, ennen uuden liiton aamunkoittoa. Hän käytti kymmenyksiä ja uhreja kuvauksina puhuessaan aikalaisilleen. Hän piti lain siitä lähtien, kun oli ”syntynyt lain alaiseksi” (Gal. 4:4). Mutta me emme voi sen enempää pitää hänen sanojaan kiitoksena kymmenysten maksamisesta nykyään kuin hänen sanojaan uhrien uhraamisesta.
7. Kymmenyksiä ei mainita missään, kun Uudesta testamentista löytyy käskyjä antaa anteliaasti.
kun kristittyjä neuvotaan antamaan köyhille, heitä ei käsketä antamaan ”köyhille kymmenyksiä.”Sen sijaan heitä neuvotaan olemaan anteliaita apua tarvitsevien auttamisessa (Apostolien teot 2:43-47; 4:32-37; 11:27-30; Gal. 2: 10; 1.Kor. 16: 1-4; 2.Kor. 8:1–9:15). Esimerkiksi 1. Korinttolaiskirjeen 16: 1-4—raamatunkohta, jota usein lainataan kannatuspiireissä-ei mainitse kymmenyksiä; se liittyy yhteen ainoaan lahjaan köyhille pyhimyksille Jerusalemissa.
Anna anteliaasti
vaikka kymmenyksiä ei nykyään vaadita, siitä ei seuraa, että uskovien tulisi hamstrata omaisuuttaan.
meitä käsketään tukemaan niitä, jotka saarnaavat evankeliumia (Matt. 10:10; Luuk.10: 7; 1. Kor. 9: 6-14; 1. 5:17–18). Ja vaikka meidän pitäisi nauttia siitä hyvästä, mitä Jumala antaa meille, meitä kutsutaan myös olemaan anteliaita niitä kohtaan, jotka tarvitsevat (1. Tim. 6: 17-19; 2.Kor. 8–9). Rikkaudesta voi niin helposti tulla epäjumala, joka johtaa meidät hylkäämään Herran.
koska Jumala on meidän aarteemme, uskovien tulee antaa anteliaasti ja auliisti. Monille länsimaalaisille tämä tarkoittaa yli 10 prosentin antamista.
silti Raamattu ei käske kristittyjä antamaan kymmenystä—ja Raamattu, ei perinne, on meidän sääntömme ja auktoriteettimme.