Financial Timesin viime keskiviikkona julkaiseman raportin mukaan joukko merkittäviä afganistanilaisia Talebanin vastustajia on parhaillaan Tadžikistanin pääkaupungissa Dušanbessa, jossa Tadžikistanin hallitus antaa heille turvapaikan. Heihin kuuluvat Ahmad Massoud, Panjshirin laakson kansallisen Vastarintarintaman juhlittu johtaja, Amrullah Saleh, entinen varapresidentti ja Afganistanin virkaatekeväksi presidentiksi julistautunut Amrullah ja Abdul Latif Pedram, Afganistanin Kansalliskongressipuolueen johtaja.
asiantuntijat pitävät raporttia uskottavana. ”Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se olisi täysin totta”, sanoi Christine Fair, Georgetownin yliopiston Securities Studies Programin professori ja YK: n avustusoperaation entinen poliittinen upseeri Afganistanissa. Raportit ”vaikuttavat uskottavilta”, sanoi Afganistan-asiantuntija ja Exeterin yliopiston luennoitsija Weeda Mehran. Voidaan ”olettaa”, että nuo afganistanilaiset oppositiohahmot ovat Tadžikistanissa, koska Financial Timesin raporttia ei ole” kiistetty”, lisäsi Jennifer Brick Murtazashvili, alueen asiantuntija ja apulaisprofessori Pittsburghin yliopiston Graduate School of Public and International Affairsissa.
Talebanin vastainen kanta ”suosittu Tadžikistanissa”
vaikka alueen muut maat – erityisesti Uzbekistan, venäjä ja Kiina – ovat olleet innokkaita luomaan kunnolliset diplomaattisuhteet Talebanin kanssa, Tadžikistan on edelleen arvostellut kiivaasti Afganistanin uusia hallitsijoita.
Tadžikistanin presidentti Emomali Rahmon antoi viime kuussa symbolisena eleenä Tadžikistanin korkeimman kunnianosoituksen Ahmad Massoudin isälle – Ahmad Shah Massoudille, ”Panjshirin leijonalle”, jota kunnioitettiin Talebanin vastustamisesta vuoristolaakson alueella ja joka murhattiin 9.syyskuuta 2001. Kabulin kukistuttua 15. elokuuta keskellä Yhdysvaltojen äkillistä vetäytymistä Rahmon varoitti, että Talebanin hallitsema Afganistan uhkaa jälleen toimia terrorismin kasvualustana. ”Jos jätämme tilanteen huomioimatta, vaarana on, että vuoden 2001 tilanne toistuu”, hän sanoi.
vuodesta 1992 vallassa ollut Rahmon on ainoa aluejohtaja, jonka toimikausi ulottuu Talebanin aiemman Afganistanin hallinnon aikaan 1996-2001. Tadžikistan tuki Pohjoisen liiton vastarintaa Talebania vastaan tänä aikana, kun taas sadattuhannet etniset tadžikit Afganistanista pakenivat sinne islamistimilitanttien valtaa.
tämän aiemman kokemuksen ansiosta Tadžikistanilla on hyvät edellytykset tukea Afganistanin oppositiota jälleen kerran, Mehran sanoi: ”Tadžikistanilla on siteitä Afganistanin oppositioon viime kerralta-verkostot ovat olemassa – joten Tadžikistanin hallitus tuntee nuo Afgaanihahmot ja tuo historiallinen ennakkotapaus on olemassa.”
toinen syy Dušanben jyrkkään Taleban-vastaisuuteen on se, että se on hyvin huolissaan Islamistimilitanteista, jotka ovat löytäneet turvapaikan Afganistanista, Brick Murtazashvili sanoi. Tadžikistan on huolissaan mahdollisista uhkista, jotka kohdistuvat sellaisiin tadžikistanilaisiin, jotka ovat” paenneet Pohjois-Afganistaniin”, hän lisäsi. On olemassa ” todellinen pelko siitä, että Taleban toimii näiden militanttien isäntänä ja että he horjuttavat Tadžikistania.”
lisäksi Rahmon haluaa esiintyä Afganistanin etnisten tadžikkien, Afganistanin toiseksi suurimman etnisen ryhmän, puolustajana, joista monet vastustavat Talebania. Tämä pelaa hyvin hänelle kotimaassa: hänen häpeämätön Taleban-vastaisuutensa on ”suosittu Tadžikistanissa”, sanoi Carnegie Endowment for International Peace-järjestön Keski-Aasian asiantuntija Paul Stronski. ”Hallituksen ei tarvitse huolehtia vaaleista, mutta heidän täytyy huolehtia kansan uskottavuudestaan. Afganistanin suurin vähemmistö on tadžikit. Ja voitat pisteitä kotona, kun sinut nähdään Tadžiksin puolustajana Afganistanissa.”
Tadžikistanin presidentin kanta Talebaniin on herättänyt myös kansainvälistä huomiota, muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron kutsui hänet vierailulle Pariisiin neuvotteluihin 13.lokakuuta. Rahmon käyttää asemaansa Talebanissa yrittäessään kiillottaa valtakirjaansa viisaana vanhimpana valtiomiehenä, Stronski sanoi: ”Se, että hänet nähdään alueellisena johtajana, joka ajaa takaisin Talebania vastaan, todella auttaa presidentti Rahmonia lisäämään maailmanlaajuista vaikutusvaltaansa. Keski-Aasian johtajat ovat kovia sitoutumaan maailman johtaviin kollegoihin. Macronin kaltaisten isojen kansainvälisten johtajien tapaaminen lännestä on siis piristysruiske hänen uskottavuudelleen. Näyttää siltä, että hän valmistautuu poikansa valtaan, kun tämä on eräänlaisessa ”kansakunnan isä” – asemassa. Tämä näyttää totisesti saavan hänet näyttämään vanhemmalta valtiomieheltä. Se parantaa hänen uskottavuuttaan maailmalla, mutta myös kotona.”
”vastarinta Panjshirissa on epäonnistunut”
Afganistanin Kansalliskongressipuolueen johtaja Pedram kertoi Financial Timesille, että ”aiomme ilmoittaa muodollisesta vastarinnasta Talebania vastaan kuukauden kuluessa” ja että ”haluamme hyvät suhteet kaikkiin alueen maihin”, joista ”Venäjällä on eniten valtaa”.
asiantuntijat kuitenkin sanovat, että Tadžikistanin todennäköisesti tarjoamalle tuelle on rajansa – puhumattakaan Venäjästä, Keski – Aasian historiallisesta hegemonisesta vallasta-ja että tämä on keskeinen syy siihen, miksi talebanien aseellinen vastarinta rajan yli on erittäin epätodennäköistä.
”Tadžikistanin on eri asia tarjota vastarintaliikkeelle turvasatama. On aivan eri asia sallia sen maaperän käyttö rajat ylittävään sotilaalliseen toimintaan”, sanoi Aasian ohjelman varajohtaja Michael Kugelman Wilson Centeristä. ”Onko Dushanbe valmis ottamaan riskin tulla vedetyksi mukaan Afganistanin konfliktiin? Onko sen armeija valmis osallistumaan rajat ylittävien Taleban-iskujen torjuntaan? Vastaus on todennäköisesti ei.”
”ongelma, johon Tadžikistan tulee törmäämään – jota sillä ei ollut ennen 9/11: tä – on se, että ennen 9/11: tä Venäjä, Intia, Iran Ja Tadžikistan olivat kaikki samalla sivulla: he auttoivat Pohjoista liittoa”, lisäsi Georgetownin yliopiston Fair. ”Tässä nykyisessä kokoonpanossa Venäjä on hyvin sovitteleva Talebania kohtaan. Tadžikistanin halukkuudella tehdä jotain on siis rajansa, koska sillä on suhde Venäjään ja koska Venäjä voi harjoittaa pakottavaa painostusta. En usko, että tulemme näkemään sitä täysimittaista turvapaikkaa, joka Tadžikistan oli pohjoiselle Allianssille Viimeksi.”
sen sijaan Talebanin kansainvälinen tuki on vahvistanut Islamistimilitantteja, Fair jatkoi: ”Talebanilla on nyt vankkumaton tuki kiinalaisilta, melko vankkumaton tuki venäläisiltä – ja tietenkin heillä on vankkumaton tuki Pakistanilaisilta. Heillä on hallussaan myös kaikki sotamatériel, jota amerikkalaiset eivät voineet tuhota, ja se oli merkittävää. Talebanilla on siis hallussaan yksi maailman suurimmista Black Hawk-helikoptereista. Talibanit eivät ole kauhean teknologisesti kehittyneitä, mutta heidän avustajansa ISI: ssä ovat. Heillä on myös kiinalaisia lennokkeja ja he saavat niiden operointiin apua ISI: ltä.
”tämä Taleban on paljon paremmin aseistettu, he ovat paljon kyvykkäämpiä, he ovat paljon tappavampia, heillä on paremmat Kansainväliset siteet kuin talebaneilla ennen 9/11: tä, ja Panjshireilla sen sijaan on vähemmän kannatusta”, Fair totesi. ”En usko, että Panjshirit onnistuvat yhtä hyvin pidättelemään talebaneja-ja olemme jo nähneet sen. Panjshirin vastarinta on epäonnistunut ja he ovat vetäytyneet Tadžikistaniin. En näe keinoa, jolla he voisivat vallata sen alueen takaisin.”
”kaikki sotilaallinen vastustus Talebania vastaan on elinkelvotonta”, lisäsi Vanda Felbab-Brown, vanhempi tutkija Brookings Institution ’ s Center for Security, Strategy and Technology-keskuksessa. Sen lisäksi, että Taleban on paljon vahvempi ja paljon suuremman kansainvälisen tuen vauhdittama, hän jatkoi, Afganistanin vastarinta on yksinkertaisesti liian heikko ja jakautunut: ”heillä on hyvin rajalliset sisäiset organisointikapasiteetit. Massoudin ja Salehin välillä ei ole yhtenäisyyttä, he ovat hädin tuskin puheväleissä. Heidän olisi investoitava todelliseen kovaan työhön, kaadereiden kokoamiseen lähes nollasta, ja syyskuun ryöstössä Panjshirissa he luottivat paikallisiin miliiseihin. Mutta Taliban sai miliisit nopeasti nalkkiin sotilaallisen painostuksen ja neuvotteluiden avulla. Massoudin ja Salahin joukot ovat siis käytännössä olemattomat. He luottivat Panjshiri-miliiseihin, jotka katosivat hyvin nopeasti.”
tällä hetkellä Felbab-Brown päätteli: ”jos he käyvät vielä uuden taistelun Talebania vastaan, he käyttäisivät joukkojensa vähäiset rippeet tykinruokana.”