Society turned upside down
following the rutto we find a clear sense of society turned upside down in England. Valtakunnan hallitsijat reagoivat voimakkaasti. Jotkin lainsäädännön osatekijät kertovat jonkinlaisesta paniikista. Vuoden kuluessa ruton alkamisesta vuonna 1349 annettiin työläisten asetus, ja tästä tuli työläisten laki vuonna 1351. Tällä lailla pyrittiin estämään työläisiä saamasta korkeampaa palkkaa. Ruton aiheuttamasta työvoimapulasta huolimatta työläiset määrättiin ottamaan palkkaa ruttoa edeltäneellä tasolla. Vuokranantajat hyötyivät lyhyellä aikavälillä maksuista, jotka koskivat vuokralaisten kuolemaa (heriots), mutta ”vuokrat hupenivat, maa putosi jätteeksi vuokralaisten puutteeseen, jotka käyttivät viljellä sitä ”(Higden) ja”…monet kylät ja kylät autioituivat…eikä koskaan enää asuttu”. Tämän seurauksena maihinnousutulot laskivat. Mustan surman ajalta säilyneet kartanon tilien pullistelevat kasat todistavat aktiivisesta maakaupasta ja ruton puhkeamisen aiheuttamasta ylimääräisestä hallinnosta. Mutta aivan liian usein hallinto koostuu ruton (defectus causa pestilencie) takia maksuhäiriöistä.
…monet kylät ja kylät autioituivat…eikä enää koskaan asuttu.
on väitetty, että musta surma lopetti feodalismin. Tämä oli palvelusjärjestelmä vastineeksi maan antamisesta, mikä rasitti talonpoikaa monilla velvollisuuksilla herraansa kohtaan. Maksuja maksettiin esimerkiksi maatilalle saapumisesta, avioliitosta ja kuolemasta ja monista muista tapauksista. Musta surma ei käynnistänyt prosessia, jossa työ-ja muista palveluista maksettaisiin rahaa (korvauksia). Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että rutto nopeutti prosessia vähentämällä dramaattisesti talonpoikien ja käsityöläisten määrää. Siitä, kuinka paljon työmatkaliikenne kiihtyi, käydään edelleen kiivasta keskustelua.
hallitus ja vuokranantajat yrittivät pitää salassa palkkojen nousun ja yhteiskunnallisten pyrkimysten muuttumisen. Lordeja ja talonpoikia syytettiin korkeampien palkkojen ottamisesta. Vuonna 1363 eduskuntaan tuotiin Sumptuaarilaki. Tällä toimenpiteellä säädettiin paitsi kankaan laadusta ja väristä, jota yhteiskunnan eri tasoilla (aateliston alapuolella) asuvien maallikkojen tuli käyttää asussaan, myös pyrittiin rajoittamaan yhteinen ruokavalio perusasioihin. Tällainen lainsäädäntö saattoi syntyä vasta, kun hallitus oli havainnut yläviistoon pukeutumisen alempien luokkien keskuudessa. Tällaista lainsäädäntöä oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta panna täytäntöön, mutta se osoittaa, että niiden keskuudessa, jotka säilyivät elossa rutosta, oli enemmän varallisuutta, korkeampia palkkoja ja kertyneitä maita, jotka olivat aiemmin olleet ruton uhrien hallussa.
Chaucerin Canterburyn tarinoissa vuodelta 1387 tunnettu prologi kuvaa jokaisen Pyhiinvaeltajan pukeutumista. Luultavasti se osoittaa, että paitsi ritari, köyhä pastori ja kyntäjä, jotka henkilöityvät kunkin kolmen perinteisen jako keskiajan yhteiskunta, jokainen pyhiinvaeltaja on pukeutunut enemmän grandly että Sumptuary laki sallisi. Canterburyn tarinat tulivat kuusi vuotta vuoden 1381 suuren kapinan jälkeen, jossa kapina leimahti suuressa osassa englantia, Kentin ja Essexin miehet hyökkäsivät Lontooseen, katkaisivat arkkipiispa Sudburyn pään ja pelottelivat neljätoistavuotiaan Rikhard II: n suostumaan myönnytyksiin kunnallisverosta ja muista asioista. Mielipidevero oli hallituksen epäonnistunut yritys torjua ruton vaikutuksia muuttamalla veropohjaa yhdyskuntiin kohdistuvasta maksusta (monet paljon vähemmän asutut perättäisten vitsausten jälkeen) siten, että veroa perittäisiin hengissä selvinneiltä yksilöiltä. Hovirunoilija Chaucer oli hyvin tietoinen eliitin huolista uudessa ruton jälkeisessä yhteiskunnassa. Hänen Canterburylaiset pyhiinvaeltajansa, kun hovimiehet kohtasivat heidät, järjestettiin ”arvojärjestyksessä” ja lähetettiin takaisin Canterburyyn täydellisessä järjestyksessä, jota johti ritari: juuri päinvastoin kuin kuriton väkijoukko, joka oli marssinut ylös Canterburystä vuonna 1381.