Etelämantereen ympäristönsuojelu: tieteen ja hallinnon välisten yhteyksien vahvistaminen

Etelämantereella on merkittäviä ympäristöllisiä, tieteellisiä, historiallisia ja itseisarvoja, jotka kaikki ovat suojelemisen arvoisia tulevaisuudessa. Alueella on kuitenkin yhä enemmän ja monipuolisempaa ihmisen toimintaa, joka voi vaikuttaa näihin arvoihin Meri -, Maa-ja kryosfäärisissä ympäristöissä. Etelämantereen ympäristöön ja edellä mainittuihin arvoihin kohdistuvia uhkia ovat ilmastonmuutos, saastuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen, villieläinten häiriöt ja muiden kuin kotoperäisten lajien kulkeutuminen alueelle. Ajan mittaan on luotu joukko oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sopimuksia, jotka ovat osa Antarktiksen sopimusjärjestelmää (ATS), jonka tarkoituksena on auttaa suojelemaan Antarktiksen ympäristöä ja tarjota puitteet näiden uhkien aiheuttamien haasteiden käsittelemiselle. Näistä sopimuksista tärkeimpiä ovat Etelämantereen sopimuksen Ympäristönsuojelupöytäkirja ja Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva yleissopimus. Monet Etelämantereella työskentelevät tiedemiehet tekevät tutkimusta, jolla on merkitystä Etelämantereen ympäristöpolitiikan kehittämisessä. Tehokkaampi kaksisuuntainen vuorovaikutus tutkijoiden ja politiikan kehittämisestä vastaavien tahojen välillä vahvistaisi edelleen hallintopuitteita muun muassa a) tiedottamalla paremmin poliittisten päättäjien painopisteistä ja yksilöimällä niihin liittyvät tieteen vaatimukset ja B) tarjoamalla paremmin tiedemiesten saatavilla olevaa tietoa olemassa olevista prioriteeteista, uusista kysymyksistä ja ympäristönsuojelun kannalta merkittävistä tieteellisistä ja teknologisista edistysaskeleista. Etelämantereen tutkimusta käsittelevä tiedekomitea (SCAR) on tehnyt pitkän ja menestyksekkään yhteenvedon politiikan kannalta merkityksellisestä tieteellisestä tiedosta poliittisille päättäjille, kuten ympäristöasioiden ja luonnonsuojelun asiantuntijaryhmänsä (GOSEAC) kautta vuoteen 2002 asti, nykyisen Antarktiksen sopimusjärjestelmää käsittelevän pysyvän komitean (SCATS) kautta ja äskettäin osallistumalla Antarktiksen Ympäristöportaaliin. Tiedepoliittisten viestintämekanismien parantaminen yhdistettynä politiikan kannalta merkityksellisen tieteen rahoitusmahdollisuuksien tarkoituksenmukaiseen tarkasteluun edistäisi huomattavasti kansainvälisen politiikan kehittämistä ja Etelämantereen ympäristön suojelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.