aiheeseen liittyviä tarinoita
noin 40 kilometriä Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta lounaaseen, alkuperäis-ja eksoottiset puut seisovat vierekkäin 8 hehtaarin alueella Suba-metsässä. Korkeiden katajien ja idyllisten vuorten ympäröimä siemenviljelysten ryhmä on vain yksi niistä monista, jotka toimivat hautomoina maan vaikuttaville maisemankorjausyrityksille.
tämä maataloudesta riippuvainen Itä-Afrikan valtio näyttää esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjunnassa toteuttamalla massiivisen puiden istutuskampanjan, joka auttaa kääntämään vuosikymmeniä jatkuneen metsäkadon, kuivuuden ja maan köyhtymisen suunnan. Etiopia on luvannut ennallistaa 15 miljoonaa hehtaaria metsiä ja maisemia vuoteen 2030 mennessä ja tehnyt samalla paikallisyhteisöistä maanhoitajia. Viime vuonna maa korosti edistymistään istuttamalla ennätykselliset 350 miljoonaa puuta yhden päivän aikana.
puiden istuttamisesta on tullut ympäristöajattelun arkipäivää, kun ilmastokriisiä pyritään hidastamaan hiilidioksidin talteenotolla ja maisemien kunnostamisella.
tutkimusten mukaan metsäkadon ja maan rappeutumisen osuus on 6 markkaa.3 biljoonaa menetettyjä ekosysteemipalveluja vuosittain, mutta silti jokainen 1 $ sijoitettu ennallistamiseen tuottaa $7 – $30 taloudellista hyötyä. Vaihtoehtokustannukset tarjoavat lisäkannustimen hallituksille, yrityksille ja kansalaisille kestävän kehityksen toimintaohjelman, Bonnin haasteen, New Yorkin Metsäjulistuksen ja African Forest Landscape Restoration Initiativen tavoitteiden saavuttamiseen. Puiden istuttaminen on kuitenkin vain yksi osa näitä laaja-alaisia toimia, eikä ilmastokriisiä voida ratkaista yksin.
Center for International Forestry Research (CIFOR) ja World Agroforestry (ICRAF) ovat tunnistaneet viisi aikamme globaalia haastetta: metsien rappeutuminen, biologisen monimuotoisuuden nopea häviäminen, kiihtyvä ilmastokatastrofi, rikkinäiset ruokajärjestelmät sekä kasvava eriarvoisuus ja epätasa-arvo. Puiden istuttamisella on keskeinen rooli näiden kohtien ratkaisemisessa samalla kun tuetaan noin 1,6 miljardia ihmistä, jotka ovat toimeentulonsa puolesta riippuvaisia metsäisistä alueista. Istutusohjelmat tukevat myös YK: n vuosikymmenelle suunniteltuja tavoitteita ekosysteemien ennallistamisesta 2021-2030.
”huolellisesti harkittu puiden istutusstrategia, jossa on mukana paikallisia yhteisöjä, on välttämätön maailman maaperän, luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen suojelemiseksi”, sanoo CIFORIN pääjohtaja Robert Nasi. ”Metsitys-ja uudelleenmetsitysaloitteet paitsi auttavat lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, myös tukevat siirtymistä uusiutuvaan talouteen, joka asettaa luonnon pikemminkin kumppaniksi kuin esteeksi.”
tehtävä on monimutkaisempi kuin vain siementen istuttaminen sinne, missä on multaa: onnistuminen riippuu oikeasta puusta oikeaan paikkaan ja oikeaan tarkoitukseen.
istuttaminen on vasta ennallistamisprosessin alku, ja se tulisi nähdä pitkäaikaisena investointina puun hoitoon ja kasvuun useiden vuosien ajan. Istuttajien on valittava siemen, joka sopii kasvupaikalle ja tukee puiden moninaisia toimintoja ravinnon, toimeentulon, villieläinten elinympäristön sekä ilman, veden ja maaperän laadun suojelun lähteenä. Sen sijaan metsät nähdään usein yhtenä hyödykkeenä, joka pitää raivata palmuöljyplantaaseja varten, muuntaa muita rahakasveja varten tai kaataa puunkorjuuta varten, laiminlyöden niiden mahdollisuudet luontolähtöisinä ratkaisuina.
Chilen vuosikymmeniä jatkunut metsityspolitiikka antaa kuvan huonosti suunniteltujen puiden istutusaloitteiden sudenkuopista. Asetus 701-joka oli voimassa vuosina 1974-2012 ja oli yksi maailman pisimpään jatkuneista tukiohjelmista-johti alkuperäismetsien korvaamiseen kannattavilla puuistutuksilla, mikä johti luonnon monimuotoisuuden ja luonnollisten hiilinielujen vähenemiseen.
Chilen kokemus antaa opetuksen sellaisista aloitteista kuin biljoonan puun julistus ja Bonnin haaste, joka on saanut 74 hallitukselta lupauksia yli 210 miljoonan hehtaarin maa-alan palauttamisesta ennalleen. Noin 80 prosenttia sitoumuksista koskee yksiviljelyplantaaseja tai rajoitettua sekametsää, joka tuottaa hedelmiä tai kumia ennallistamisen sijaan, kertoo Stanfordin yliopiston kesäkuussa 2020 julkaistu tutkimus.
”vaikka monokulttuuripuut ovat tärkeitä puutavaran lähteitä ja samalla lievittävät luonnonmetsien hyödyntämiseen kohdistuvia paineita, niiden sijainti maisemassa tulisi arvioida huolellisesti”, sanoo Manuel Guariguata, ciforin trooppisen metsän ekologian ja metsänhoidon johtava tutkija. ”Kotoperäisiä ekosysteemejä ei ole tarkoitus korvata puuviljelmillä, ja paikallisten yhteisöjen pyrkimyksiä ja tavoitteita tulee kunnioittaa, mukaan lukien niiden tavanomaiset hallintasäännöt ja-normit. Meidän on luovuttava ylhäältä alas suuntautuvasta teknokraattisesta lähestymistavasta puiden istutuksessa ja tehtävä enemmän alhaalta ylöspäin suuntautuvaa työtä.”
näiden tahattomien seurausten estämiseksi istuttajien on mietittävä, mitä he yrittävät saavuttaa.
joskus on syytä välttää istutuksia, kun luontainen uudistaminen on parempi vaihtoehto tai kun kyseessä ovat muut kuin metsäekosysteemit, kuten nurmet. Kun istutuspäätös tehdään, monikäyttöiset Maisemat monipuolisine lajeineen ovat suositeltavia, koska ne tukevat elinkeinoja, luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä. Istutuspaikan pitäisi mahdollistaa puun selviytyminen muuttuvissa olosuhteissa kannustavassa ympäristössä, jossa on yhteistyöhaluisia sidosryhmiä ja vahva sukupuolten tasa-arvoon perustuva yhteisön osallistuminen.
”lähtökohtanamme on maanviljelijä ja heidän maisemansa ja tarpeensa ymmärtäminen”, sanoo Susan Chomba, Icraf: n projektipäällikkö, joka johtaa katuva Afrikka-projektia. ”Miesten ja naisten välillä on kuitenkin rakenteellista epätasa-arvoa omistamisessa ja puiden saatavuudessa. Kysyisin siis monilta puiden istutusohjelmilta: mitä puita istutatte? Kuka päättää lajista? Entä miten lajit varmistavat, että naisten ja miesten tarpeet eri yhteiskunnissa täytetään tasapuolisesti?”
naisilla ja miehillä on myös erilaisia mieltymyksiä siihen puulajiin, jota he haluavat kasvattaa tarpeidensa perusteella, Chomba sanoo. Esimerkiksi Sahelin alueella miehillä on taipumus valita puulajeja, kuten cashew ja mango, jotka antavat heille tuloja, kun taas naiset priorisoivat muita, kuten shea, Moringa ja Baobab, jotka antavat heille ruokaa sekä tuloja, hän lisää.
”puun istuttaminen ei ole koskaan vailla seurauksia”, sanoo Cora van Oosten, vanhempi projektijohtaja Wageningenin yliopiston ja tutkimuksen kehittämiskeskuksessa Alankomaissa. ”Kun ruokakasvit korvataan esimerkiksi kaupallisilla puilla, maan uusi arvo voi kasvaa metsänhoitajan silmissä,mutta laskea ruokakasveista riippuvaisella. Se voi olla arvokas rahallisen hyödyn kannalta, mutta se menettää arvonsa elintarviketurvan tai biologisen monimuotoisuuden kannalta. Joissakin maissa puun istuttaminen tarkoittaa maan anastamista, mikä tarkoittaa jonkun toisen maan vieroittamista. Nämä asiat on mietittävä tarkkaan ennen kuin edes harkitaan Puiden istuttamista. Se on keino saavuttaa jotakin, ei itsetarkoitus.”
kasvihuonekaasupäästöt
Puiden istuttamista ei myöskään pidä pitää ihmelääkkeenä nykypäivän maailmanlaajuisiin kriiseihin, vaan se on toteutettava yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa. Näihin kuuluvat keskeisten teollisuudenalojen, kuten energian ja liikenteen, hiilestä luopuminen sekä YK: n kaltaiset aloitteet. Yhteistyöohjelma metsien hävittämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä kehitysmaissa aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi. REDD+: n tavoitteena on säilyttää olemassa olevat ekosysteemit metsähallinnon, hallintaperusteiden turvaamisen, sukupuolten tasa-arvon ja sidosryhmien osallistumisen avulla.
lähes neljännes maailman ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä tulee Maa-ja metsätaloudesta sekä muusta maankäytöstä. Lisäämällä 3 biljoonaa puuta jo planeetalla, ihmiset voivat auttaa rajoittamaan vaikutukset ilmaston lämpenemisen 1.5 celsiusastetta yli esiteollisen tason-kuten Pariisin sopimuksessa linjattiin – hiilidioksidin talteenotolla luonnollisin keinoin.
monissa maissa-kuten Etiopiassa, Nepalissa ja Kiinassa – metsien ennallistaminen on onnistunut, kun maaoikeudet on hajautettu paikallisille käyttäjäryhmille valtionhallinnon vuosien jälkeen. Kiinassa, joka tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin mikään muu valtio, siirtyminen yhteisön osallistumiseen alkoi vuonna 1981 ja sitä vauhditettiin maanomistusuudistuksilla vuosina 2003 ja 2008. Tämä antoi kotitalouksille, vuokranantajille ja kyläyhdistyksille mahdollisuuden hallita metsäalueita ja lisäsi niiden halukkuutta investoida metsitykseen. Tämän seurauksena Kiina on kasvattanut kokonaismetsäpinta-alaansa vähintään 74 miljoonalla hehtaarilla viimeisen vuosikymmenen aikana.
myös Intia, Pakistan Ja Ruanda ovat toteuttaneet puiden istutuskampanjoita, kun taas yli 20 Afrikan maata on aloittanut 8 000 kilometrin pituisen puumuurin rakentamisen mantereen poikki idän Djiboutista lännen Senegaliin.
”tiedämme Länsi-Afrikan yhteisöistä maita, jotka on säästetty täydelliseltä tuholta puupohjaisen maaperän suojelun avulla”, sanoo ramni Jamnadass, puiden tuottavuuden ja monimuotoisuuden johtaja ICRAF: ssä Nairobissa. ”Restaurointiohjelma on uudella tiellä. Aiemmin painopiste oli eksoottisissa lajeissa, mutta nyt Länsi-Afrikassa on onnistuttu suosimaan kotoperäisiä lajeja, kuten apinanleipäpuuta ja zizyfosta. Laajamittaisessa ennallistamisessa, kuten Etiopiassakin, luotetaan edelleen nopeasti kasvaviin eksotikoihin, koska niitä on saatavilla, mutta nyt rakennetaan ohjelmaa, jossa on mukana paljon enemmän kotoperäisiä lajeja.”
vaikka monet onnistuneista istutusaloitteista ovat tapahtuneet kehitysmaissa, myös teollisuusmaat ovat sitoutuneet puihin perustuviin ilmastoratkaisuihin. Vuonna 2020 Yhdysvallat ilmoitti aikovansa liittyä biljoona puuta-lupaukseen, ja Euroopan unioni julkisti suunnitelmansa istuttaa 3 miljardia puuta tulevan vuosikymmenen aikana.
ennallistaminen voi kuitenkin kestää useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä, ennen kuin sillä on merkittävä vaikutus. Ruotsi – jonka pinta – alasta yli 70 prosenttia on metsän peitossa-on pitkään ollut tällaisten ohjelmien esikuva. Skandinavian valtio on kaksinkertaistanut metsiensä koon viimeisen sadan vuoden aikana. Etelä-Korea on myös osoittanut pitkäaikaista menestystä maan ennallistamisessa, sillä se on onnistunut lähes kaksinkertaistamaan metsäalansa 50 vuoden aikana.
”jotkin ekosysteemin toiminnot voidaan palauttaa suhteellisen nopeasti, kuten rehun, rakennusmateriaalin, hedelmien ja pähkinöiden toimittaminen ruoka-ja ravintovarmuuden turvaamiseksi”, Chomba sanoo. ”Ilmastonmuutoksen säätely ja hydrologisten toimintojen sekä biologisen monimuotoisuuden palauttaminen vie kuitenkin suhteellisen kauan.”
tutkijat arvioivat, että maapallolla oli noin kaksi kertaa niin paljon puita kuin ennen ihmisen sivilisaatiota. Kansainväliset ponnistelut satojen vuosien aikana aiheutetun metsäkadon ja maan köyhtymisen pysäyttämiseksi ovat nyt käynnissä.
istuttamalla oikean puun oikeaan paikkaan oikeaan tarkoitukseen maat ja ihmiset voivat auttaa korjaamaan ekosysteemejä ja pysäyttämään ilmastonmuutoksen etenemisen.
we want you to share Forests News content, which is licensed under Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0). Tämä tarkoittaa, että voit vapaasti jakaa materiaaliamme ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Pyydämme vain, että annat Forests Newsille asianmukaisen kunnian ja linkität alkuperäiseen Forests News-sisältöön, ilmoitat, onko muutoksia tehty, ja jakelet tuotoksesi samalla Creative Commons-lisenssillä. Sinun on ilmoitettava Forests Newsille, jos toimitat, painat tai uudelleenkäytät aineistojamme ottamalla yhteyttä [email protected].