itse asiassa George oli älykäs, lukutaitoinen ja taiteellinen nuori mies, jolla oli taipumusta kieliin ja karismaattinen persoonallisuus. Hän rakasti turnajaisia ja Hawkingia ja viljeli mainetta taitavana urheilijana, aivan kuten isänsäkin.
Yrjöstä tuli lopulta keskeinen jäsen hovimiesten värikkäässä piirissä, joka ympäröi sisartaan Annea kuningattarena. Pari oli luonteeltaan läheinen ja samanlainen, he jakoivat samat älylliset ja esteettiset kiinnostuksen kohteet ja kehittivät intohimoa ”uuteen oppimiseen” – vapautumiseen vanhasta vallitsevasta ajattelutavasta – joka sai vaikutteita renessanssista.
ehkä vahvin todiste heidän sidoksestaan löytyy ranskalaisen humanistin Jacques Lefèvre d ’ Étaplesin kahdesta uskonnollisesta tekstistä, jotka Anne pyysi veljeään kääntämään. Nämä kauniisti sidotut teokset Georgesta Anneen säilyvät edelleen British Libraryssa, eikä ainoastaan viittaa siihen, että ihminen kykeni syvään hengellisyyteen, vaan myös omistautuneeseen veljeen.
omistautumisessaan Yrjö kirjoitti: ”Olen ollut niin rohkea lähettäessäni teille, en jalokiviä tai kultaa, joita teillä on runsaasti, En helmeä tai rikkaita kiviä, joita teillä on tarpeeksi, vaan tylyn käännöksen kaivonkatsojasta, hyvän asian ilkeästi käsitelty, mitä nöyrimmin haluten teitä suosiolla punnitsemaan tylsän sukkeluuteni heikkoutta.”
Luottiko Anne Boleyn veljeensä?
kun säröt Annen ja Henryn avioliitossa alkoivat laajentua, George oli yksi harvoista ihmisistä, joihin Anne saattoi luottaa. Hänen veljensä kantoi nyt vastuun siskonsa suojelemisesta ja neuvoi häntä olemaan varuillaan toisinaan harkitsemattomin kommentein.
mutta myös Yrjö saattoi olla harkitsematon ja huolimaton, eräässä vaiheessa pilkaten kuninkaan viriiliyttä ja vitsaillen, ettei Henrik kyennyt parittelemaan kenenkään naisen kanssa.
nämä kommentit palasivat kummittelemaan Georgelle, kun Boleynien viholliset tekivät siirtonsa perhettä vastaan. Yrjöä syytettiin insestistä siskonsa kanssa ja juonittelusta kuninkaan tappamiseksi. Hän pysyi uhmakkaana oikeudenkäynnissään, julisti syyttömyyttään ja puolustautui hyvin.
mutta tuomio oli päätetty jo ennen oikeudenkäynnin alkua. George oli luultavasti vastuussa Annen valkoisen haukan veistämisestä, joka koristaa yhä Beauchamp Towerin seinää, jossa hän odotti teloitusta. Se oli hiljainen mutta osuva kunnianosoitus hänen perheelleen, jolle hän oli niin omistautunut.
Lauren Mackay on Tudor-Englantiin erikoistunut historioitsija ja ”Among the Wolves of Courtin” kirjoittaja: The Untold Story of Thomas and George Boleyn (IB Tauris, 2018)
juttu on julkaistu ensimmäisen kerran BBC History Magazinen lokakuun 2018 numerossa