jos asut Yhdysvalloissa, lähes kaikki ovat kristittyjä. Se on uskonto johon he samaistuvat, ja usein se on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Jos joku menee kirkkoon, joka käyttää kristillisiä nimiä, kuten ”Jumala” ja ”Jeesus”, sekä muita Raamatun termejä, hän olettaa olevansa kristitty–vaikka hän ei olisi koskaan katunut syntiä tai luottanut henkilökohtaisesti Jeesukseen pelastajana. (Itse asiassa luulen, että on jopa monia ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittyinä, jotka harvoin, jos koskaan, edes astuvat kirkkoon.)
tiedämme tietysti Raamatusta, että aito kristitty on katunut syntejään ja luottanut pelastuakseen yksin Kristukseen. Kun näin tapahtuu, meistä tehdään uusi luomus. Eikö olekin hieno ajatus? Vanhat asiat katoavat ja kaikki muuttuu uudeksi (2.Kor. 5:17).
joten miltä tämä uusi luomus oikeastaan näyttää? Miten tämä henkilö toimii? Mitkä merkit osoittavat, että he ovat uusi luomus eivätkä vain väärä käännynnäinen?
Roomalaiskirjeen 12. luku antaa meille juuri tällaisen kuvauksen. Se on meille suuri lakmuskoe, joka antaa meille tiettyjä asioita, joita etsiä tutkiessamme elämäämme ja koetellessamme itseämme nähdäksemme, olemmeko uskossa vai emme (2.Kor. 13:5).
monet meistä tuntevat hyvin Roomalaiskirjeen 12 –
sen tähden, veljet, rukoilen teitä Jumalan armon kautta, että annatte ruumiinne eläväksi uhriksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on kohtuullinen palveluksenne. Älkääkä mukautuko tähän maailmaan, vaan muuttukaa mielenne uudistumisen kautta, jotta voisitte koetella, mikä on se Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto.
Paavali ottaa sitten muutaman jakeen puhuakseen hengellisistä lahjoista ja Kristuksen ruumiista ja siitä, miten sen tulisi toimia. Mutta kun pääsemme jakeeseen 9, saamme selville, miltä aidon kristityn tulisi näyttää päivittäin.
ennen kuin käytämme aikaa Roomalaiskirjeen 12: een, muistakaamme yksi äärimmäisen tärkeä asia. Kristillinen elämä ei ole–eikä tule koskaan olemaan-täydellisyyttä. Kukaan meistä ei tule koskaan olemaan ”täydellinen kristitty”. Meidän ei pidä keskittyä täydellisyyteen vaan sydämemme halun ja ohjauksen koettelemiseen. Mihin suuntaan olemme menossa? Kasvammeko näissä joka vuosi? Näytämmekö me enemmän Kristukselta kypsyessämme uskossa? Miten suhtaudumme näihin asioihin?
kaikki meistä kamppailevat joidenkin kanssa enemmän kuin toisten. Eikä se haittaa. Jos me tiedämme, että on taistelu, niin me tiedämme, että Pyhä Henki on kovassa työssä, tuomiten meidät ja näyttäen meille, miten voimme kasvaa.
katsokaamme siis kuvausta jostakusta uudesta luomuksesta, joka löytyy Roomalaiskirjeen 12 jälkipuolelta alkaen jakeesta 9 –
Olkoon rakkaus vailla tekopyhyyttä. Inhoa pahaa. Pidä kiinni siitä, mikä on hyvää.
aito Kristillinen tahto –
1. Rakkaus ilman tekopyhyyttä
tekopyhyys: tapa väittää omaavansa moraalinormeja tai uskomuksia, joihin oma käytös ei mukaudu; teeskentely.
meidän pitäisi rakastaa teeskentelemättä. Aito rakkaus, joka kumpuaa sydämestämme.
2. Inhoa pahaa.
kammo: suhtautuminen inhoon ja vihaan.
meidän tulisi vihata sitä, mikä on pahaa. Meidän ei pitäisi tuoda sitä koteihimme radioiden, puhelimien, iPadien ja televisioiden välityksellä. Pahuutta ihannoivien kirjojen, elokuvien ja musiikin ei pitäisi viihdyttää meitä. Sen sijaan meidän pitäisi inhota heitä. Puhun nimenomaan tästä, koska uskon, että täällä monet tosi kristityt sallivat pahan pääsyn elämäänsä.
3. Pidä kiinni siitä, mikä on hyvää.
takertuu: pidä tiukasti kiinni.
meidän on pantava Luja Ote totuuteen ja puhtaaseen oppiin. Älä päästä irti vain siksi, että joku käskee. Älä tee kompromisseja, koska se on helpompaa. Meidän on pidettävä kiinni. (I Tessalonikalaisille 5:21)
10 olkaa ystävällisiä toisianne kohtaan veljellisellä rakkaudella, kunnioittaen antaen toisillenne etusijan;
olkaa ystävällisiä veljiämme ja sisariamme kohtaan Herrassa, asettaen heidät etusijalle. Sama ajatus toistuu Fil. 2:3-4: ssä.
Kiltteys on melko trendikästä juuri nyt. On siistiä olla ystävällinen. Eikä se ole huono asia. Mutta tässä mainittu huomaavaisuus on sitä huomaavaisuutta, jota meidän tulee osoittaa kristityille veljillemme ja sisarillemme, ja se lähtee sydämestä, joka heijastaa taivaallisen Isämme ja hänen rakkauttaan lapsiaan kohtaan.
11 ei viivyttele ahkeruudessa, palava hengessä, palvellen Herraa;
tosi kristitty on ahkera ja palava palvellessaan Herraa. Tämä merkitsee sitä, että he eivät ole laiskoja tai apaattisia. He palvelevat Herraa koko sydämestään, missä tahansa tilaisuudessa, jonka hän on heille antanut.
12 iloiten toivossa, kärsivällisesti ahdistuksessa, jatkaen lujasti rukouksessa;
aito uskova tietää, että hänen toivonsa ulottuu tämän ajallisen maan tuolle puolen, joten hänen toivonsa pysyy vakaana tapahtuipa mitä tahansa. Hän on kärsivällinen koettelemuksissa ja pysyy koko ajan Lujana rukouksessa.
13 jaetaan pyhien tarpeisiin, annetaan vieraanvaraisuutta.
tosi kristityt täyttävät uskonveljiensä tarpeet. Ja he ovat vieraanvaraisia.
vieraanvaraisuus: vieraiden, vierailijoiden tai Vieraiden ystävällinen ja antelias vastaanotto ja viihdytys.
vieraanvaraisuus ei oikeastaan ole enää kovin suosittua. Harva avaa kotiaan perheen ulkopuolisille vieraille. Ja Täytyy myöntää, että nykyinen elämänrytmi ei sovi vieraanvaraisuuteen. Mutta onko tämä tarpeeksi hyvä syy jättää tämä pieni lause huomiotta?
ehkä vieraanvarainen sydän kertoo enemmän asenteestamme. Avaammeko kotimme vapaasti, kun meille annetaan siihen mahdollisuus? Saammeko ihmiset tuntemaan olonsa mukavaksi ja tervetulleiksi riippumatta siitä, missä tapaamme heidät? Jaammeko mielellämme resurssejamme ja aikaamme, kun meille annetaan tilaisuus?
14 siunaa niitä, jotka vainoavat sinua; siunaa ja älä kiroa.
kristityt siunaavat heitä vainoavia. Me rakastamme vihollisiamme (Matt. 5:43-48). Tämä on inhimillisesti mahdotonta. Kai tajuat tämän? Vain tosi uskova voi siunata häntä, joka satuttaa heitä. Rakastammeko vihollisiamme? Rukoilemmeko heidän puolestaan? Välitämmekö heidän sielustaan? Tämä on suuri merkki siitä, että olemme aito kristitty. Jos kamppailemme tämän asian kanssa, meidän pitäisi ehkä ensimmäiseksi rukoilla, että Jumala auttaisi meitä siinä.
15 iloitse niiden kanssa, jotka iloitsevat, ja itke niiden kanssa, jotka itkevät.
toiset kristityt iloitsevat ja itkevät keskenään. Sen sijaan että mustasukkaisuus ja kateus saisivat meidät murjottamaan Kristityn sisaren hyvää onnea, olemme aidosti iloisia heidän puolestaan. Kun huonoja uutisia tulee, itkemme heidän kanssaan. Ympäröimme veljemme tai sisaremme kristillisellä rakkaudella ja huolenpidolla.
16 olkaa samaa mieltä toisiaan kohtaan. Älä aseta mieltäsi korkeuksiin, vaan ole nöyrien seurassa. Älä ole omasta mielestäsi viisas.
tosi kristityt ovat nöyriä. Heidän mielipiteensä itsestään eivät paisuttele eivätkä he kerskaile. He eivät kunnioita ihmisiä eivätkä välitä jonkun suosiosta. He puhuvat vapaasti kenen tahansa kanssa ja tarjoavat apuaan kenelle tahansa iästä, sukupuolesta, rodusta, asemasta tai maineesta riippumatta.
17 älkää maksako kenellekään pahaa pahalla. Ottakaa huomioon se, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä.
kristityt eivät Kosta heitä loukanneille. (Liittyy melko läheisesti siunaus niille, jotka vainoavat meitä, eikö?) Meidät tunnetaan siitä, että jokainen, joka sattuu tarkkailemaan meitä, arvostaa hyviä asioita (tosi, oikea, pyhä).
18 Jos se on mahdollista, niin paljon kuin sinusta riippuu, elä rauhaisasti kaikkien miesten kanssa.
ei ole mahdollista olla aina rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Jotkut päättävät vihaavansa sinua, etkä voi muuttaa heidän mieltään. Mutta tämä jae lohduttaa meitä. Jos se on mahdollista. Jumala selvästi ymmärtää, että se ei ole aina mahdollista. Mutta niin paljon kuin se meistä riippuu, meidän tulee olla rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Olemmeko tehneet kaikkemme saadaksemme aikaan rauhan ympärillämme olevien kanssa? Tämän pitäisi kuvata meitä uskovina.
19 rakkaat, älkää itse kostako, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ”kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin”, sanoo Herra. 20
”jos vihollisellasi on nälkä, ruoki häntä;
jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa;
sillä niin tehdessäsi kasaat tulisia hiiliä hänen päähänsä.”
taas kohtaamme suhtautumisemme vihollisiimme. Aidot uskovat eivät saa elää koston polttaessa sydämessämme. Meidän on tehtävä päinvastoin ja tavoitettava hädässä oleva vihollinen. Meidän on tehtävä tämä ja annettava Jumalan huolehtia lopusta. Vain Jumala voi auttaa sydäntä ja mieltä rakastamaan vihollista tällä tavalla. Vain Jumala.
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita paha hyvällä.
ja lopulta aito uskova ei jää tämän maailman pahuuden jalkoihin. Sen sijaan voitamme pahan hyvällä! Me tiedämme, että Jumala on vallassa, tuleepa tämä maailma kuinka pahaksi tahansa ja että hän tulee voittamaan! Meidän tehtävämme on loistaa hänen valoaan ja mennä eteenpäin todistajina kodeissamme, työpaikoillamme, urheilutapahtumien sivustoilla ja katsomoissa, kirkoissamme ja kun olemme ostoksilla. Eipä kestä. Aina.
____________________________________________
Raamattu toimii peilinä (Jaakob 1:22-24) ja Roomalaiskirjeen 12.luku on erityisen tuskallinen paikka katsoa peilikuvaani. Vaikka näen joitakin niistä elämässäni, näen myös paljon kasvun tarvetta. Toivon, että tämä vilkaisu tähän lukuun on rohkaissut ja haastanut sinua, kuten se on minut.
heittäkäämme ylpeytemme syrjään ja täyttäkäämme Pyhä Henki halulla olla enemmän Kristuksen kaltaisia, kun jatkamme elämänmatkaamme. Olen hyvin kiitollinen siitä, että meillä on Raamattu, joka luo valoa tiellemme ja näyttää meille, mihin suuntaan meidän pitäisi olla menossa. Yritetään elää Roomalaiskirjeen 12 tällä viikolla ja joka viikko. Ja niin tehdessämme loistakaamme kirkkaasti Kristukselle tässä pimeässä maailmassa!