ilmastonmuutos uhkaa Madagaskarin bambumakien selviytymistä

ilmastonmuutos saattaa uhata bambumakien ruokavarantoja, uudet tutkimukset toteavat, jättäen Eläimet alttiiksi nälänhädälle.

isobambumaki on äärimmäisen uhanalainen kädellinen, joka elää syvällä Madagaskarin metsissä. Luonnossa on jäljellä enää noin 500 bambumakia. Jättiläispandojen tavoin Eläimet selviytyvät ravinnolla, joka koostuu yksinomaan bambusta.

ilmastonmuutos voi kuitenkin uhata näiden ainutlaatuisten eläinten ruokintatottumuksia, tutkimuksen tekijä kertoo Carbon Briefille.

lämpötilan nousu voisi johtaa pitkittyneeseen ja voimakkaampaan kuivaan kauteen saarella, mikä voisi tutkimuksen mukaan muuttaa tuoreiden bambunversojen saatavuutta jättäen jäljelle vain vaikeampia, vähemmän ravitsevia vaihtoehtoja, jotka kuluttavat puoliapinoiden hampaita.

Isobambumaki syö bambun sitkeää kulttia (kärsää). Luotto: Jukka Jernvall.

Bamboozled

Current Biology-lehdessä julkaistu uusi tutkimus on ensimmäinen, jossa selvitettiin, miten ilmastonmuutos voisi uhata bambumakien selviytymistä.

tätä varten tutkijat keräsivät ensin bambumakien fossiileja eri puolilta Madagaskaria tutkiakseen niiden hampaita. Tämä osoitti tutkijoille, missä määrin puoliapinoista on tullut ”bambuasiantuntijoita”, kertoo tutkimuksen tekijä, evoluutiobiologi Jukka Jernvall Helsingin yliopistosta. Hän kertoo Carbon Brief:

” bambu on hyvin erikoinen ruokavalio; vaikea pureskella, vaikea sulattaa, myrkyllinen, mutta sitä on paljon siellä, missä se kasvaa. Harvat lajit ovat kehittyneet selviämään bambulla, mutta niillä, joilla on, on hyvin vähän kilpailua.”

bambun pureskelu vaatii” erittäin monimutkaisia ” hampaita, joissa on monia harjanteita ja uurteita. Nämä ominaisuudet helpottavat jauhamaan ja pureskelemaan kovaa ja puumaista bambua.

puoliapinan hampaiden morfologiaa tutkiessaan tutkijat käyttivät korkearesoluutioista Dental complexity-tekniikkaa, joka perustuu siihen, miten Geographic Information Systems (GIS) – tietokoneohjelmistot kartoittavat vuorijonojen huiput ja kaukalot. Jernvall sanoo:

” GIS-analyysissä analysoidut hampaiden muodot ovat pohjimmiltaan kuin miniatyyrivuoria. Isompien bambumakien hampaat ovat monimutkaisia, ja ”maisema” näyttää siksi karkealta badlandsilta. Nämä karkea pinta ominaisuuksia tarvitaan jauhaa kuitu bambu.”

alla olevasta kuvasta näkyy, miten bambumakien (ylhäällä vasemmalla) hampaat vertautuvat muiden bambuasiantuntijoiden, kuten jättiläispandan (keskellä vasemmalla) ja punapandan (alhaalla vasemmalla), sekä kasvinsyöjän nisäkkäiden hampaisiin, joihin kuuluvat ruskomaki (ylhäällä oikealla), ruskeakarhu (keskellä oikealla) ja pesukarhu (alhaalla oikealla). Kuviossa käytetään paljon väriä osoittamaan, kuinka bambuasiantuntijoilla on monimutkaisemmat ja rosoisemmat hampaat kuin yleisillä syöttäjillä.

A: ssa näkyy suurempi bambumaki, joka syö bambun versoa. Luotto: Jukka Jernvall. B osoittaa, miten bambumakien (ylhäällä vasemmalla) hampaiden morfologia on verrattavissa muiden bambuasiantuntijoiden hampaisiin, joihin kuuluvat jättiläispanda (keskellä vasemmalla) ja punapanda (alhaalla vasemmalla) sekä kasvinsyöjän Nisäkkäät, joihin kuuluvat ruskomaki (ylhäällä oikealla), ruskeakarhu (keskellä oikealla) ja pesukarhu (alhaalla oikealla). Runsaalla värillä osoitetaan, kuinka bambuasiantuntijoilla on monimutkaisemmat ja rosoisemmat hampaat kuin yleisillä syöttäjillä. Lähde: Eronen ym. (2017)

Pureksiessaan alalajia

selvittääkseen tarkemmin, miten puoliapinat muuttavat ruokintatapojaan vuodenaikojen vaihtuessa, tutkimusryhmä havaitsi ryhmän puoliapinoita, jotka elivät Madagaskarin Ranomafanan kansallispuistossa 18 kuukauden ajan.

he havaitsivat, että puiston sadekaudella eläimet syövät mieluiten tuoreita bambunversoja, jotka ovat ravitsevia ja helposti pureskeltavia.

kuivan kauden aikana uusia bambunversoja ei kuitenkaan ole saatavilla. Sen sijaan eläimet joutuvat siirtymään syömään bambunrunkoja, jotka tunnetaan myös nimellä ”culm”.

Culm on paljon bambunversoja kovempi ja ravinteikkaampi laji, ja jos sitä syödään pitkiä aikoja, se voi aiheuttaa eläinten hampaiden kulumisen.

arvioidakseen pitkien ajanjaksojen ruokakulmin vaikutuksia tutkijat laativat historiallisten ilmastotietojen avulla kartan (alla), joka osoittaa, miten kuivan kauden pituus vaihtelee Madagaskarin eri osissa.

vertailu kuivan kauden pituudesta Madagaskarin eri osissa sekä elävien suurbambulakkipopulaatioiden (mustat neliöt), historiallisesti kirjattujen populaatioiden (harmaat neliöt) ja fossiilien (valkoiset neliöt) sijainneista. Väriä käytetään ilmaisemaan kuivan kauden pituutta: sinisellä on nolla kuukautta, oranssilla viidestä kuuteen kuukautta ja punaisella seitsemän tai enemmän kuukautta. Kuivan kauden jaksoa, jossa sataa alle 50 millimetriä kuukaudessa (vasemmalla), verrataan ajanjaksoon, jossa sataa alle 80 millimetriä kuukaudessa (oikealla). Lähde: Eronen ym. (2017)

kartoista käy ilmi, että saaren itärannikolla kuiva kausi on melko lyhyt, kestäen vain yhdestä kahteen kuukautta (kuvassa sininen). Tämä on se osa saarta, jossa bambumakit tällä hetkellä elävät (mustat neliöt).

saaren keski -, länsi-ja eteläosissa kuiva kausi kestää kuitenkin paljon kauemmin, ja se kestää joillakin alueilla yli seitsemän kuukautta (punaisella). Näistä osista saarta on löydetty bambumakien fossiileja (valkoisia neliöitä), mutta alueella ei ole havaittu eläviä puoliapinapopulaatioita.

tämä viittaa siihen, että bambumakit ovat ajautuneet sukupuuttoon alueilla, joilla on ollut pitkittyneitä kuivia kausia ravinteikkaan ravinnon puutteen vuoksi.

vaikeasti nieltävä

tutkimuksen loppuosaa varten tutkijat mallinsivat, miten ilmaston lämpeneminen voisi vaikuttaa Madagaskarin ilmastoon.

he toteavat, että vaikka kasvihuonekaasupäästöt olisivat huipussaan vuonna 2020 (skenaario, joka tunnetaan nimellä RCP2.6), ilmastonmuutoksella voisi olla suuri vaikutus saaren oloihin.

nimittäin ilmastonmuutos todennäköisesti aiheuttaa kuivan kauden pitenemisen ja voimistumisen saaren kaikissa osissa. ”Nämä analyysit osoittavat, että alueilla, joilla P. simusta tällä hetkellä tavataan, ennustetaan sademäärien olevan verrattavissa niihin alueisiin, joilta P. simus on kuollut sukupuuttoon”, lehdessä todetaan.

tämä voisi pakottaa bambumakit käyttämään enemmän aikaa Kulmin syömiseen, mikä voisi lopulta aiheuttaa eläimille nälkää, Jernvall sanoo:

”tutkimuksessamme havaittu uusi uhka on se, että vaikka näyttäisi siltä, ettei mikään muutu, bambumakit saattavat olla pulassa. Jos kuiva kausi vain hieman pitenee tai kuivuukin, bambumakit joutuvat selviämään bambumakeilla hieman pidempään. Tämä voi tarkoittaa huonompaa terveyttä ja nopeampaa hampaiden kulumista. Yhdessä yleisen elinympäristöjen tuhoutumisen ja jopa metsästyksen kanssa puoliapinoiden on vaikeampi löytää sopivia asuinpaikkoja.”

nämä uhat voivat vaikuttaa myös muihin bambumakilajeihin, hän lisää, mukaan lukien kultamambumakiksi kutsuttu laji. Vuonna 2014 bambumakeja tunnustettiin viisi lajia ja kolme alalajia. Yhteisestä kaimastaan huolimatta kaikki lajit eivät kuitenkaan ole riippuvaisia yksinomaan bambusta koostuvasta ruokavaliosta.

Isobambumaki poikanen syömässä bambua. Luotto: Jukka Jernvall.

häämöttävät ongelmat

ilmastonmuutokseen liittyvät vuodenaikojen muutokset voivat vaikuttaa myös puoliapinoiden lisääntymiskykyyn, sanoo Oxford Brookesin yliopiston primatologi Giuseppe Donati, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. Hän kertoo Carbon Brief:

” viittaa siihen, että korkealaatuiset luonnonvarat ovat käytettävissä vain kausittain ja puoliapinoiden on synkronoitava lisääntymissyklinsä varmistaakseen, että jälkeläisten vieroitus tapahtuu, kun metsässä on tarpeeksi laadukasta ravintoa. On sanomattakin selvää, että pienetkin muutokset vuodenaikojen kestossa voivat vaikuttaa puiden fenologioihin ja lopulta puoliapinoiden eloonjäämiseen.”

hänen aiempi tutkimuksensa kuitenkin viittaa siihen, että isobambulakit saattavat sopeutua ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin vaihtamalla muihin ravinnonlähteisiin.

” vaikka niiden tiedetään olevan vähemmän erikoistuneita kuin isojen bambumakien, muita bambumakilajeja on pidetty spesialisteina jo pitkään, mutta nyt niiden on nähty viihtyvän alueilla, joilla ei ole bambua. Madagaskarin eteläosassa tiimimme on työskennellyt eteläisten bambumakien parissa ja huomannut, että ne viettävät suurimman osan ruokinta-ajastaan laiduntamalla ruohoa. On siis tarpeen ymmärtää makien täydellinen käyttäytyminen ja ekologinen joustavuus, ennen kuin tehdään varmoja johtopäätöksiä niiden kyvystä selviytyä ilmastonmuutoksesta.”

ilmastonmuutoksen torjuminen maailmanlaajuisesti olisi paras tapa varmistaa Madagaskarin jäljellä olevien bambumakien säilyminen pitkällä aikavälillä, jernvall lisää.

”Ilmastoennusteiden avulla voidaan tunnistaa parhaat alueet, joilla voidaan rakentaa bambukäytäviä jäljelle jääneiden eristyneiden populaatioiden yhdistämiseksi ja laajentaa niiden elinympäristöjä alueille, joiden olosuhteet eivät muutu yhtä nopeasti. Tämä voitaisiin tehdä myös suojelualueiden ulkopuolella.

” loppujen lopuksi meidän on tietenkin hillittävä ilmastonmuutosta ja minimoitava maankäytön muutokset tai sitten ei ole mitään mihin mennä. Madagaskar ja koko maailma olisi vähemmän monimuotoinen paikka, jos bambumakien kaltaiset asiantuntijat katoaisivat.”