Edustaminen, kansallisten etujen suojaaminen, neuvottelut, raportointi ja ystävyyssuhteiden edistäminen. Tällaiset taidot voivat kiinnostaa myös muita kuin diplomaatteja, jotka harjoittavat ammatillista toimintaa, johon liittyy yhteyksiä vieraisiin ihmisiin tai kulttuureihin.
vuoden 1961 Wienin sopimus diplomaattisista suhteista kodifioi valtioiden välisiin suhteisiin sovelletut vuosisatojen käytännöt ja normit. Kun diplomaattisuhteet on solmittu kahden kansallisvaltion välille, ne voivat päättää vaihtaa diplomaattisia edustustoja tai lähetystöjä, joita johtaa lähetystön päällikkö tai suurlähettiläs; suhteessa toisiinsa niistä tulee sekä ”lähettävä valtio” että ”vastaanottava valtio”. Yksi yleissopimuksen tärkeä artikla kuvaa diplomaattiedustustossa suoritettavia diplomaattitehtäviä. Tunnustettuja on viisi, jotka vaativat diplomaateilta vaadittavia erityistaitoja.
1) ”edustaa lähettävää valtiota vastaanottavassa valtiossa”: tämä virallisen edustuksen tehtävä tarkoittaa sitä, että suurlähettiläs on valtionpäämiehensä henkilökohtainen lähettiläs isäntämaan valtionpäämiehelle. Samoin isäntämaassa operaation johtajan johdolla työskenteleviä diplomaatteja pidetään aina hallitustensa edustajina. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi puuttua vastaanottavan maan sisäisiin asioihin (esimerkiksi antamalla julkisia poliittisia lausuntoja), he eivät voi harjoittaa kaupallista toimintaa, heillä on vaitiolovelvollisuus. Jotta heitä suojeltaisiin paikalliselta painostukselta, heillä on (diplomaatin, hänen tilojensa ja ajoneuvonsa) koskemattomuus, lainkäyttövallan koskemattomuus ja verovapaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita rankaisemattomuutta, jos he rikkovat paikallista lakia: heidän hallituksensa voivat kutsua heidät takaisin ja asettaa heidät syytteeseen kotimaassaan tai heidät voidaan julistaa ”personae non gratae” ja karkottaa maasta. Lyhyesti sanottuna tässä vaadittavat taidot ovat maltillisuus, rehellisyys, arvokkuus, ammattitaito.
2)” lähettävän valtion ja sen kansalaisten etujen suojaaminen vastaanottavassa valtiossa kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa”: tämä tarkoittaa, että diplomaattien toiminnan päätarkoitus on edistää kansallisia etuja niin diplomaattisissa, taloudellisissa, kaupallisissa kuin kulttuurisissakin asioissa. Tähän sisältyy vastaanottavassa maassa asuvien tai matkustavien kansalaisten tarpeiden tyydyttäminen, mikä on myös suurlähetystön konsulaatin tai konsuliosaston päätoiminta. Diplomaattien, jotka työskentelevät maidensa palveluksessa, tulisi siksi osoittaa isänmaallisuutta, uskollisuutta, kansallista ylpeyttä ja hyvää kansallisen politiikkansa tuntemusta.
3)” neuvottelu vastaanottavan valtion hallituksen kanssa”: neuvottelu on olennainen osa diplomaattista toimintaa. Kahdenvälisessä yhteydessä kahden hallituksen välillä, riippumatta neuvottelujen laajuudesta (laajan kauppasopimuksen virallista vierailua koskevasta pöytäkirjajärjestelystä), neuvottelutaidot edellyttävät aiheen hyvää tuntemusta (tai asiantuntijoihin luottamista); joustavuus ja valmius kompromissiin (oikealla hetkellä eikä ilman korvausta); ja tunne win-win tulos. Monenvälisessä tilanteessa, jossa on mahdollisesti useita kumppaneita ja vastustajia, neuvottelut ovat monimutkaisempia, mutta ne edellyttävät samoja taitoja ja lisäksi aloitekykyä ja koalition rakentamista. Muistakaamme ennen kaikkea Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) entisen pääjohtajan Hans Blixin viisaat sanat: ”aliarvioidaan, kuinka tärkeää ihmisarvo on ihmisten välillä ja kuinka tärkeää on olla nöyryyttämättä.”2
aiheeseen liittyvä artikkeli:
viisi tapaa pysyä diplomaattisena kättelemättä. Lue nyt.
4)” vastaanottavan valtion olosuhteiden ja kehityksen varmistaminen kaikin laillisin keinoin ja niistä raportointi lähettävän valtion hallitukselle”: kyse on diplomaattien perinteisestä ja tavanomaisesta työstä: tarkkailusta (laillisin keinoin, eli vakoilua lukuun ottamatta) ja raportoinnista. Tämä edellyttää taitoja, joita voidaan hankkia ja kehittää työssä: ennakkotietoa tilanteesta ja halua ymmärtää sitä paremmin; hyvät yhteydet ja vuorovaikutus yhteiskunnan kaikkien sektoreiden kanssa virkamiehistä kansalaisyhteiskuntaan; näppärä oikea-aikaisten, selkeiden ja ytimekkäiden raporttien kirjoittaminen oikealle tasolle, mikä tuo lisäarvoa analyysille verrattuna muista lähteistä (lähinnä tiedotusvälineistä, myös sosiaalisesta mediasta) saatavaan tietoon.
5)” lähettävän valtion ja vastaanottavan valtion välisten ystävällisten suhteiden edistäminen sekä niiden taloudellisten, kulttuuristen ja tieteellisten suhteiden kehittäminen”: diplomaattien tehtäviin kuuluu myös maidensa välisten hyvien suhteiden edistäminen kaikilla aloilla. Tämä edellyttää aktiivista yhteydenpitoa kaikkiin paikallisväestön sektoreihin, ei vain virkamiehiin ja eliittiin. Diplomaattien odotetaan viihdyttävän vieraita säännöllisesti, minkä vuoksi heillä on oltava hyvä tietämys sekä yleisistä että paikallisista protokollasäännöistä ja hyvä käytäntö kulttuurien välisessä viestinnässä.
entinen ranskalainen diplomaatti (1977-2016), Geneven turvallisuuspoliittisen Keskuksen (Gcsp) vanhempi neuvonantaja.
European Leadership Network, ” Interview with Hans Blix:’ the most important lesson in diplomaty is not to humiliate”, 23.tammikuuta 2019 (https://www.europeanleadershipnetwork.org/commentary/interview-with-dr-hans-blix/).
Vastuuvapauslauseke: kirjallisissa julkaisuissa esitetyt näkemykset, tiedot ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Geneven turvallisuuspoliittisen Keskuksen tai sen työntekijöiden yhteisiä näkemyksiä. GCSP ei ole vastuussa eikä voi aina tarkistaa kirjoittajan toimittamiin kirjallisiin julkaisuihin sisältyvien tietojen paikkansapitävyyttä.