esimerkkejä kontrolloivasta käyttäytymisestä:
- dominoiva leikki muiden lasten kanssa;
- Vanhemmuuskäyttäytyminen muiden lasten ja aikuisten kanssa;
- vanhempien kontrollin suvaitsemattomuus;
- järkytyminen, ahdistuneisuus ja/tai suuttumus siitä, että heidän kontrollinsa kyseenalaistetaan esim.:
- ei voi valita, mitä syödä;
- vuoteiden valvominen;
- Äärimmäinen ahdinko kuullessaan ”ei”.
miksi kasvatetut ja adoptoidut lapset käyttäytyvät kontrolloivasti?
jotta ymmärrettäisiin kehitysvammaisten lasten tarve tuntea itsensä kontrolloiduiksi, on hyödyllistä pohtia ja tulkita uudelleen käsitystämme vauvojen ja taaperoiden käyttäytymisestä. Juuri tähän emotionaaliseen ja suhteelliseen vaiheeseen kehitysvammaiset lapset ovat usein juuttuneet (katso teorian perusteet artikkelit).
Vauvat ja Taaperot kontrolloivat vaistomaisesti ja hellittämättä vanhempiaan. Vastasyntyneiden vanhemmat nukkuvat, kun vauva ei niitä tarvitse, syövät jos ja kun ehtivät ja käyvät suihkussa, kun lastenhoidon tarpeeseen tulee lyhyt aukko. Miksi pienet lapset ovat niin kontrolloivia? Vastaus on todella yksinkertainen; niiden on oltava! Jos he eivät tekisi kaikkia noita asioita, he eivät saisi kaikkia heidän ratkaisevia emotionaalisia, fyysisiä ja psykologisia tarpeitaan tyydytetyiksi. Lapsilla on tiedostamaton, evolutionaarisesti ohjelmoitu tieto siitä, mitä he tarvitsevat kukoistaakseen, todella säilyäkseen elossa.
silti emme pidä tätä käyttäytymistä vauvoilla kontrolloivana. Me pidämme sitä yleensä tarpeen ja riippuvuuden ilmauksena. Vauvat eivät kehity tämän käytöksen lisäksi siitä, että heitä opetetaan nimenomaisesti tai että heitä kuritetaan heidän tarpeistaan. Kun tällaiset tarpeet on tyydytetty siten, että ne ovat täyttyneet jonkin aikaa ennakoitavasti ja johdonmukaisesti, lapsen tarve hallita niitä vähenee. Lasten kontrolloiva käytös vähenee vähitellen ja koko Keski-ja myöhäislapsuuden ajan lapsi pystyy vähitellen vastaamaan yhä enemmän omiin tarpeisiinsa.
vauvat ovat vaistonvaraisesti kontrolloivia, koska jos ne eivät olisi, ne eivät yksinkertaisesti selviäisi. Kiehtovat uudet tieteelliset edistysaskeleet paljastavat, että tämä selviytyminen ei johdu ainoastaan siitä, että vauvat onnistuvat saamaan ravintoa ja suojelua. Nyt on tulossa todisteita siitä, että virittyneet, herkät vuorovaikutukset vanhempien kanssa muokkaavat aivojen kehitystä ja sen puute voi jopa vaikuttaa sellaisiin alkeellisiin aivotoimintoihin kuin kyky säädellä hengitystä ja nielemisrefleksi (1). Vauvoista voidaan siis huolehtia fyysisesti hyvin, mutta silti heillä on riski saada fyysisiä vaurioita, lukuun ottamatta mahdollisesti aiheutuvia psyykkisiä ja tunneperäisiä vaurioita.
jos siis vauvojen käyttäytyminen on luonnostaan kontrolloivaa mutta täysin hyväksyttävää ja ymmärrämme, että kasvatetut ja adoptoidut lapset ovat poikkeuksetta henkisesti ja suhteessa pysähdyksissä vauvavaiheessa, heidän kontrolloivasta käyttäytymisestään tulee täysin järkevää, ymmärrettävää ja itse asiassa välttämätöntä.
tätä on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää ja reagoida asianmukaisesti lapsilla, jotka eivät ole vauvoja. On uskomattoman haastavaa eläytyä lapsen ylivoimaiseen tarpeeseen ja sen seurauksena tarpeeseen hallita lasta, joka voi fyysisesti puolustaa itseään, keksiä sanallisia perusteluja heidän ”kontrolloivalle” käyttäytymiselleen (joka tulee väistämättä olemaan puolustava vastaus heidän omiin ”pahuuden” tunteisiinsa heidän pakollisuudestaan kontrolloida) ja joka ei selvästikään ole vauva fyysisessä mielessä.
toinen huomioon otettava tekijä, kun yritetään ymmärtää kasvatettujen ja adoptoitujen lasten kontrolloivaa käyttäytymistä, ovat strategiat, joita näiden lasten on täytynyt kehittää saadakseen hyväksikäyttävät tai laiminlyövät vanhemmat tyydyttämään osan tarpeistaan (KS.Kiintymysteorian sivu). Monien laiminlyötyjen lasten on täytynyt oppia hallitsemaan kiintymyskäyttäytymistään ja suhtautumista vanhempiinsa hyvin varovaisin (tiedostamattomin) tavoin saadakseen heiltä jonkinlaista hoitoa. Tämä juurtuu kiintymyskuvioksi, implisiittiseksi tavaksi olla, jota ei tunneta tai ymmärretä, se vain on. Lapsenkengissä aktiivisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet lapset kehittävät usein hyvin järkevän, mukautuvan strategian, jossa he valvovat vanhempiaan suojautuakseen esimerkiksi olemalla hymiöitä ja mielellään torjumassa aggressioita.
toinen hyvin merkittävä tekijä on se, että lapset ovat usein joutuneet tulemaan vastuullisiksi ja siksi hyvin kontrolloiviksi sisaruksistaan kömpelöllä, lapsenomaisella tavalla suojellakseen heitä väkivallalta tai suojellakseen itseään ei-toivotulta aikuisen aggressiolta tai muulta hyväksikäytöltä.