”That’ s fresh, just a few hours old”, Kris Everatt sanoo ja osoittaa leijonan tassun selvää jälkeä kuumassa tomussa. ”Se on aaveylpeys.”
printti on nainen. Pian havaitaan isompi urosjälki, joka johtaa myös kohti kallisarvoista vesikuoppaa,sitten pienempää. ”Alle kaksivuotias pentu”, hän sanoo.
salametsästyksen vastainen partio jatkaa huolellista jäljitystään Mosambikissa sijaitsevan Limpopon kansallispuiston (LNP) rutikuivassa maisemassa. Virtahevot rypevät lähistöllä, krokotiilit ottavat aurinkoa ja paviaanit huutavat hälytyskutsuja rangereille-mutta joukkue ei löydä leijonia.
everatt, maailmanlaajuisesta villikissojen suojeluryhmästä Pantherasta, on kuitenkin tyytyväinen. ”Olen niin onnellinen – ainakin täällä on vielä leijonia.”Machampane-joen varrella asuvilla ghost pridella on erittäin hyvä syy olla vaikeasti tavoitettavissa – heidät on myrkytetty tahallaan kolme kertaa vuoden 2015 jälkeen. Yhdeksän leijonaa kuoli, salametsästäjät hakkasivat niiden kasvot ja käpälät irti, ja Limpopo Parkin leijonakanta on vapaapudotuksessa.
kohdennetut salametsästyshyökkäykset ovat uusi ja hirvittävä vaara Leijonille, joita uhkasi jo koko Afrikassa elinympäristön tuhoutuminen ja saaliin pyydystäminen bushmeatille. Leijonia on nyt vähemmän jäljellä kuin norsuja.
”salametsästys voi olla uskomattoman haitallista Afrikan villeille Leijonille”, Everatt sanoo. ”Tämä on jotain, mitä emme todellakaan tarvinneet – toinen valtava haaste.”
”Mosambikissa se tapahtui todella nopeasti, ja muualla Afrikassa se voi tapahtua todella nopeasti, hän sanoo. Leijonien salametsästystä on jo raportoitu Zimbabwesta, Etelä-Afrikasta, Tansaniasta ja Ugandasta. ”Ainoa paikka, jossa on jäljellä villejä leijonia Afrikassa, voisi olla Krugerin kansallispuisto”, hyvin suojattu turvapaikka rajan toisella puolella Etelä-Afrikassa, hän sanoo.
salametsästysongelma on erityisen huolestuttava, koska Leijonien salametsästys on paljon helpompaa kuin norsujen tai sarvikuonojen. Leijonat saalistavat, joten salametsästäjien tarvitsee vain pyydystää antilooppi, myrkyttää ruho torjunta-aineella ja odottaa.
”minusta tuntuu, että juoksen salametsästäjien kanssa kilpaa Leijonien löytämiseksi, ja heillä on etulyöntiasema, koska heidän ei oikeasti tarvitse nähdä leijonia, Everatt sanoo. ”Leijonat on paljon helpompi tappaa kuin tutkia.”
paluumatkalla partiosta Everatt pysäyttää Land Cruiserinsa ja katselee parin sadan metrin päässä kierteleviä afrikkalaisia valkoselkäisiä korppikotkia-ne saattoivat antaa merkin saalistajan tappamisesta ja ehkä Leijonista. Astuen pois hän potkaisee maahan heitetyn ruostuneen sinisen emalimaljan. ”Salametsästäjiä”, hän sylkee.
korkeassa kuolleessa puussa lepää vähintään 20 Korppikotkaa, mikä viittaa siihen, että lähistöllä on tapettu iso eläin. Hän kävelee myötätuuleen: ”käytän hajua koko ajan, niin paljon, että mädäntyneen eläimen haju on minulle nyt oikeastaan hyvä. Olen löytänyt paljon salametsästystapauksia tällä tavalla.”Mutta leijonia ei taaskaan löydy.
edes tekniikka ei takaa onnistunutta etsintää. Päivää aiemmin Everatt etsi suurta urosta, Culua, joka vaeltaa Mosambikin ja Krugerin kansallispuiston välillä ja tulee lähelle pahamaineisia salametsästyskyliä. Everatt on napannut Culun, mutta seisoessaan ajoneuvonsa päällä antennin kanssa kuunnellen radion piippausta, hän huomasi leijonan tällä kertaa vaikeasti tavoitettavissa.
”luulen, että Culu aiotaan salametsästää”, hän sanoo. ”Se on tavallaan väistämätöntä. Salametsästäjiä on paljon enemmän kuin metsänvartijoita.”LNP on noin seitsemän kertaa suurempi kuin Suur-Lontoo Isossa-Britanniassa, mutta sillä on vain 100 Rangeria kentällä.
aika on Limpopo Lionsia vastaan. Heidän määränsä on romahtanut 66: sta 21: een vain viidessä vuodessa, kertovat Everattin pian julkaisemat kyselytiedot. Käytettävissä olevan saaliin perusteella alueella pitäisi elää jopa 200 leijonaa.
”Kohdennettu salametsästys on noussut viime vuosina suurimmaksi uhaksi näiden Leijonien elinkelpoisuudelle”, hän sanoo. ”Lasku on niin jyrkkä, ettei Leijonien uskoisi olevan puistossa enää parin vuoden päästä.”Muutos vuodesta 2014 on niin karu, että Everattin mielestä sen täytyy olla silloin, kun rikolliset ensi kertaa ilmaantuivat paikalle haluten ostaa leijonan osia.
Who is driving the demand of the lion teeth and claws is unbertain: illegal trade is by its nature hämärä. Mutta niitä on ilmaantunut norsun norsunluun ja sarvikuonon sarven rinnalle Itä-Aasiaan suunnatuissa kuljetuksissa. Eteläisessä Afrikassa on myös paikalliset markkinat perinteisen taikuuden käyttöön.
muutamilta salametsästetyiltä Leijonilta on myös poistettu luut, mikä saattaa yhdistää ne Etelä-Afrikan kiistanalaiseen tarhattujen leijonanluiden lailliseen kauppaan. Kun jäljellä on enää muutama tuhat tiikeriä, leijonanluita käytetään nyt aasialaisen tiikerikakun ja-viinin korvikkeena.
villieläimille asetetut kamera-ansat ovat napsineet Krugerista palaavia salametsästäjiä syöksyhampaiden ja sarvikuonon sarvien kanssa. Mutta sarvikuonot, jotka on jo hävitetty LNP: ssä, ovat käymässä harvinaisemmiksi, joten näyttää siltä, että leijonat ovat nyt kohteena toisena keinona tehdä rahaa, Everatt sanoo: ”usein kyse on samoista ihmisistä, ja usein samalla reissulla.”
viimeisin SALAMETSÄSTYSHYÖKKÄYS LNP: ssä osui ghost Prideen tammikuussa: neljä leijonaa kuoli, yhdessä kymmenien korppikotkien kanssa. Yksi Everattin tiimistä murtui kyyneliin nähdessään silvotut ruhot.
”se on karmeaa ja minulla on kyllä tunnereaktio, mutta yritän olla olematta”, hän sanoo. ”Et kestäisi sitä, vaikka tekisit niin. Se vain jatkuu.
mutta tällaiset näyt saivat Everattin perustamaan kuuden vahvuisen leijona-yksikkönsä LNP: hen. ”Jos en olisi,luulen, ettei niitä olisi enää.”Aseetonta yksikköä, joka on takavarikoinut myrkkyä ennen kuin sitä voitiin käyttää ja poistanut monia bushmeat-ansoja, johtaa maassa Samuel Bilério, nuori eläinlääkäri ja koulutettu metsänvartija.
”olemme huolissamme salametsästäjien näkemisestä, sillä osalla on aseet, mutta meillä on hyvä moraali, Bilério sanoo. ”Emme ole täällä taistellaksemme, vaan suojellaksemme leijonia ja opettaaksemme ihmisiä.”Koulutuksen ja paikallisten ihmisten mahdollisuuksien puute on keskeinen kysymys, hän sanoo, koska LNP: ssä on toistaiseksi vähän turismia:” jos olisin syntynyt jossakin näistä kylistä, olisin salametsästäjä, minulla ei olisi vaihtoehtoa.”
kyläläisten ja joskus karjaansa tappavien Leijonien välisen konfliktin ratkaiseminen on ratkaisevan tärkeää, sillä leijonanosien kauppa tuo nyt lisäkannustimen kostoon.
Cornélio Miguel, LNP: n vankilanjohtaja, sanoo: ”kylissä nämä eläimet tunnetaan vihollisinaan.”Leijonien suojelujärjestelmiä kehitetään, ja niiden tavoitteena on rakentaa onnistuneiden suunnitelmien varaan Zimbabwessa ja Keniassa, joissa kyläläisiä palkataan pitämään karjaa turvassa ja ajamaan leijonia pois räiskyvillä vuvuzeloilla.
leijonasaaliin hävittäminen pyydystämällä bushmeat syötäväksi tai myytäväksi on toinen suuri ongelma, vaikka se on kielletty LNP: ssä. Tähän pyritään muun muassa 17 keinokastelujärjestelmällä, joilla varmistetaan, että ruokakasvit selviävät kuivuudesta ja että viljelijät voivat viljellä rahaa. Victor Sithole, joka viljelee 110 karjaa läheisessä Timhodzoenen Kylässä, sanoo, että hänellä on ongelma leijonien kanssa muutaman vuoden välein, mutta lisää: ”suurin ongelma on veden ja ruohon puute.”
LNP on myös siirtämässä 2000 perhettä LNP: n kahdeksasta kylästä puiston ulkopuolelle. Se on vaikea valinta, Miguel sanoo: ”Joskus on tehtävä oikea päätös säilyttämisen puolesta.”
puiston viranomaiset suhtautuvat myönteisesti Everattin yksikön antamaan apuun salametsästyksen vastaisessa toiminnassaan, joka on tehostunut tämän vuoden aikana. ”Se on fantastinen konsepti”, sanoo LNP: n projektijohtaja Peter Leitner. ”Se osoittaa läsnäoloaan alueilla, joille emme olisi päässeet.”
LNP on tuonut asiantuntemusta myös zimbabwelaisen entisen armeijan everstin perustamasta Dag Conservation Trustista. Ryhmässä on 26 ihmistä ja kaksi helikopteria jahtaamassa salametsästäjiä.
”viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut paljon yhteydenottoja”, kertoo koordinaattori Sean van Niekerk. ”Ne yleensä juoksevat. Mutta jos kavereilla on sarvikuonon sarvi, joudut tappeluun.”Tietokoneen näytöllä näkyy 12 salametsästäjäryhmää, joita on seurattu puiston halki yksistään syyskuussa.
Leijonien salametsästysepidemia on iskenyt myös Etelä – Afrikkaan, mutta täällä kohteena ovat vangitut leijonat – joita on enemmän kuin villejä leijonia. Krugerin lähellä sijaitsevassa Tzaneen Lion and Predator Parkissa asuu 60 leijonaa, ja siihen on isketty kolme kertaa kolmen vuoden aikana, jolloin yhdeksän leijonaa on kuollut ja niiden kasvot, tassut ja hännät on hakattu irti.
”on ällöttävää nähdä edessänne paloiteltuja eläimiä”, sanoo puiston johtaja Jeanine vd Vyver. ”Mutta jos olet köyhä, se on erittäin hyvä tapa ansaita rahaa yhdellä kertaa.”Hän arvelee, että rikolliset voivat ansaita 25 000-55 000 randia (1 800-3 900 euroa) leijonaa kohti.
Kelly Marnewick Johannesburgin Endangered Wildlife Trustista sanoo, että 71 vangittua leijonaa on salametsästetty kahden viime vuoden aikana.: ”Se osoittaa, että tälle tuotteelle on kysyntää.”Se huolestuttaa niin vankeudessa eläviä kuin villejäkin leijonia, sanovat tutkijat.
Andrew Loveridge, Zimbabwelainen leijonatutkija Oxfordin yliopistosta, sanoo: ”tapaukset, joissa leijonat ovat joutuneet salametsästäjien kohteeksi, ovat valtava huolenaihe.”Tutkimuksen mukaan” leijonatuotteiden kaupan kiihtyvä trendi on kasvava uhka joillekin kansallisille väestöille”.
tutkijat yrittävät nyt selvittää, mikä ajaa kysyntää, hän sanoo: ”Me tiedämme , että trophy metsästäjät on lähestytty pääsyä leijonan raatoja, jopa $1,000 raato tarjotaan.”
In LNP-ohjelmassa kaikki luonnonsuojeluun osallistuneet ovat optimistisia sen suhteen, että menneinä vuosina nähty villieläinten hävittäminen voidaan kääntää päinvastaiseksi ja että LNP: llä on mahdollisuus jonain päivänä kilpailla sen uskomattoman tiheän villieläintiheyden kanssa, joka on nähty Krugerissa, jossa vierailee vuosittain 1,8 miljoonaa turistia. ”INP voisi olla täynnä villieläimiä”, Everatt sanoo.
”me lisäämme läsnäoloamme kentällä, näemme enemmän, jahtaamme enemmän ja löydämme lisää”, Miguel sanoo. ”Kaikilla ponnisteluillamme olemme siirtymässä parempaan paikkaan – mutta salametsästys on edelleen haaste.”
Takaisin puskaan Machampane-joen varrelle, Bilério jää aaveylpeyden jäljille. He ovat yhä hengenvaarassa. Ryhmänsä kanssa hän on ollut heidän suojelijansa nyt puoli vuotta ja pysyy päättäväisenä. ”Minä näen heidät”, hän sanoo. ”He eivät kuole ennen kuin näen heidät.”