Mikä On Kristillinen Kaste?
David Stewart
Kastetapa. Sanalla ”kaste” on epämääräinen sivumerkitys nyky-yhteiskunnassamme. Tätä kuvastavat nykyaikaiset sanakirjat, jotka määrittelevät sanan seuraavasti: ”Kristillinen säädös, jolle on tunnusomaista vertauskuvallinen veden käyttö, jota käytetään upottamalla, kaatamalla tai pirskottamalla.”Mutta mikä on sanan ”kaste” alkuperäinen merkitys?”Oliko alkuperäisellä termillä joustavuutta, jolla sitä nykyään käytetään?
”kaste” on itse asiassa Translitteraatio (kirjain kirjainesitystä varten) kreikan sanasta baptisma. Muinaiskreikan sanakirjat määrittelevät baptismaksi ” kastamisen, pesemisen tai upottamisen.”Käsitteellä kaataminen tai pirskottaminen ei ollut mitään yhteyttä sanaan! Kootessaan uutta testamenttiaan, jonka hän nimesi eläviksi Oraakkeleiksi (1820-luku), Alexander Campbell poisti ”kasteeseen” liittyvän nykyaikaisen monitulkintaisuuden kääntämällä (antaen sanan merkityksen) kasteelle ”upotukseksi.”Toht. Hugo McCord teki samoin käännöksessään ”The New Testament” (1988), samoin kuin David Stern teoksessaan ”Jewish New Testament” (1989).
Septuaginta (LXX), heprealaisen Vanhan testamentin muinaiskreikkalainen Käännös, osoittaa selvästi, että kasteella tarkoitetaan upotuskastetta eli ylivoimaista kastetta. Baptismaa ja sen kognaatteja käytetään juutalaisessa seremoniassa, jossa kastaminen tapahtui veressä, vedessä tai öljyssä (2. Moos. 12:22; 3. Moos. 4:6, 17; 9:9; 11:32; 14:6, 16, 51; Moos.33:24). Papit kastoivat jalkansa Jordaniin (Joosua 3:15), Boas pyysi ruutia kastamaan leipänsä viinietikkaan (Ruut 2:14), Ja Joonatan kastoi sauvansa hunajakennoon (1.Sam. 14:27). Ajatus upottaa, sukeltaa, tai hukkua ilmenee useista muista kohdista (Katso 2.Kun. 8:15; Job 9:31; Psalmi 68:23; Jesaja 21:4; Daniel 5:21; Hesekiel 23:15). Mooseksen kirjan 19:18: sta ilmenee, että kaste ja sen tunnusmerkit eivät ole samaa kuin pirskottaminen tai kaataminen: ”silloin palvontamenojen mukaan puhdas mies ottakoon iisoppia, kastakoon sen veteen ja pirskottakoon teltan ja kaikki kalusteet ja ihmiset, jotka siellä olivat.”
rituaalinen pesu, jossa koko ruumis puhdistettiin, juontaa juurensa Vanhasta testamentista (2.Moos. 29:4; 40:12; 3. Moos. 8:6; 14:8; 4. Moos. 19:7, 19; 5. Moos. 23:11; 2. Sam. 12:20). Spitaalinen Naeman totteli viimein käskyä upottaa itsensä (2. Kun. 5: 14): ”Niin hän meni alas ja kastautui Jordaniin seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies oli hänelle sanonut, ja hänen lihansa palautui ja tuli puhtaaksi niinkuin nuoren pojan.”Nämä pesut on kirjattu myös apokryfikirjojen ei-henkeytettyihin juutalaisiin kirjoituksiin (Juudit 12:7; Ecclesiasticus 34:25). Juutalaisuuteen kääntyneiltä pakanoilta vaadittiin todennäköisesti rituaalista peseytymistä. Arkeologisia esimerkkejä juutalaisista rituaalikylpylöistä ensimmäiseltä vuosisadalta on yhä olemassa.
Jeesus käytti sanaa baptisma vertauskuvallisesti tarkoittamaan kärsimyksiään (Mark. 10: 38). Mutta tässäkin se tarkoittaa ” hukkua.”Kun profeetta Johannes tuli Juudean näyttämölle, huomaamme hänen upottavan. ”Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, sillä vettä oli runsaasti” (Joh.3:23). ”Runsaasti vettä” ei tarvittaisi pirskottamiseen tai kaatamiseen. Kun Johannes kastoi Jeesuksen, ”hän nousi vedestä” (Matt.3:16). Olisi täysin tarpeetonta laskeutua veteen, jos kaste todella pirskottaisi tai kaataisi. Jeesuksen opetuslapset ottivat vastuulleen Johanneksen kastamisen. Johanneksesta tuli vähäisempi, kun Jeesuksesta tuli suurempi (Joh.3:22-4:3).
ylösnousemuksen jälkeen Jeesus määräsi kristillisen upotuskasteen niille, jotka hyväksyisivät Hänen evankeliuminsa (Matt.28:18-20; Mark. 16:15, 16). Kirkon alussa kastettiin tuona päivänä noin 3 000 ihmistä (AP.T. 2:38, 41). Koska Jerusalemissa oli runsaasti juutalaisia rituaalikylpyjä, erityisesti Temppelivuoren eteläpuolella, ja ne aloitettiin varhain aamulla (AP.T. 2:15), tämä saavutus olisi ollut helppo toteuttaa. Paavali kutsuu kristillistä upotuskastetta ”hautaukseksi”, mikä ei olisi järkevää, jos se tarkoittaisi kaatamista tai pirskottamista (Room.6:3, 4; Kol. 2:12). Etiopialainen eunukki valaisee upotuskastetta osuvasti: 1) Hän näki vesistön, 2) Hän meni veteen Filippuksen kanssa, 3) Filippus kastoi hänet, 4) Ja he nousivat vedestä (AP.t. 8:36-39).
alkukirkon todistus ensimmäisen vuosisadan jälkeen on upotuskastetta varten. Yhteydessä kasteen ja ristin, toisen vuosisadan kristitty kirjoitti,” kun laskeudumme veteen kuormitettuna syntejä ja likaa, me nousta kantaen hedelmää sydämessämme ja pelkoa ja toivoa Jeesukseen hengessämme ” (Barnabas 11:11). Arkeologit ovat löytäneet vanhoista kirkkorakennuksista useita upotuskasteita. Syynä oli todennäköisesti veden niukkuus paikoissa, mikä sai jotkut kirkon johtajat vaihtamaan kastelumuodon pirskottamiseen tai kaatamiseen. Tämä poikkeus löytyy didachesta (opetuksesta), toisesta toiselta vuosisadalta peräisin olevasta asiakirjasta: ”mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, kaada vettä pään päälle . . .”(Didache 7:3). Sen sijaan että tämä kirjoittaja olisi etsinyt keinoja totella Jumalaa, hän teki oman poikkeuksensa. Tästä kaatamisen tai pirskottamisen poikkeuksesta tuli Roomalaiskatolilaisuudessa yleinen sääntö. Kreikan ortodoksinen kirkko kuitenkin edelleen upottaa (tosin vääriä aiheita). He tekevät niin, koska Kreikka on heidän ensimmäinen kielensä ja he tietävät baptisman todellisen merkityksen.
kasteen tarkoitus. Nykyinen uskonnollinen maailmamme esittää erilaisia syitä kristilliselle kasteelle, mutta monet niistä eivät noudata Raamatun opetusta. Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa (1500-luvulla) kehittynyt ”usko vain” – kanta saa monet tulkitsemaan kastetta koskevia kohtia väärin. Niinpä kuulemme sellaisia asioita kuin ”ihminen pelastuu ennen kastetta”, jotka liittyvät siihen ajatukseen, että ”kaste on ulkonainen merkki sisäisestä armotyöstä.”Toiset väittäisivät, että kaste on vain yksi hyvä kristillisen elämän työ. Toiset taas sanoisivat, että kaste tehdään tiettyyn uskontokuntaan liittymistä varten. Mutta mitä Uusi testamentti sanoo kasteen tarkoituksesta?
ennen kirkon perustamista Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä ja opettakaa heitä tottelemaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja totisesti, minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti ” (Matt.28:19, 20). Upotuskaste on pakollinen Jeesuksen opetuslapseksi tulemiseksi. Sen kautta me antaudumme kolmiyhteisen Jumalan omistukseen. Markuksen evankeliumista luemme: ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Upotuskaste kulkee käsi kädessä uskon kanssa pelastuksen edellytyksenä. Luottamuksellinen usko Jeesukseen, joka on tottelevainen upotuskasteessa, koituu pelastukseksi.
kirkon perustamiseen evankeliumin saarnaamisen—Jeesuksen kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen—kautta sisältyi käsky kastaa. Pietari sanoi Jeesukseen uskoville: ”Tehkää parannus ja ottakaa jokainen kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi” (AP.T. 2:38). Nämä ihmiset eivät pelastuneet uskon hetkellä (AP.T. 2:37). Heidän täytyi muuttaa sydämensä ja alistua vesikasteeseen saadakseen Jumalan anteeksiannon. Kautta Apostolien tekojen ihmiset saivat pelastuksen upottamalla (Apostolien teot 2:41; 8:12, 13; 10:48; 16:15, 33; 18:8; 19:5). Se oli etiopialaisen eunukin kiireellinen vastaus, Kun hän kuuli Filippuksen saarnaavan Jeesusta (AP.t. 8:35-39). Paavali ei pelastunut Damaskoksen tiellä ”yksin uskon” avulla, kun hän kohtasi Kristuksen. Sen sijaan Ananias sanoi hänelle kolme päivää myöhemmin:” Nouse, ota kaste ja pese syntisi pois, huutaen avukseen hänen nimeään ” (Apt.22:16; katso 9: 18). Voima Paavalin syyllisyyden puhdistamiseen oli Kristuksen kuolemassa—mutta hän saattoi saada sen vain alistumalla kristilliseen upotuskasteeseen.
kun Uuden testamentin kirjoittajat muistelivat lukijoidensa upottamista veteen, he muistuttivat kristittyjä heidän asemanmuutoksestaan. Paavali kirjoitti,
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, kastettiin hänen kuolemaansa? Siksi meidät haudattiin hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta mekin saisimme elää uuden elämän, niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta (Room.6:3, 4).
kasteessa otamme yhteyttä Jeesuksen pelastavaan armoon. Näytämme uudelleen hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa. Me myös kuolemme vanhalle syntiselle itsellemme ja kasvatamme uuden ihmisen (Room.6:2, 6; ks. Kol. 2:11, 12).
vain” Kristuksessa ” on pelastus (AP.T. 4:12; Ef. 1:3-14; Room. 8:1). Ja me tulemme ”Kristukseen” uskon ja upotuskasteen kautta. Paavali kirjoitti: ”Sillä te olette kaikki Jumalan lapsia uskon kautta Kristukseen Jeesukseen. Sillä kaikki te, jotka kastettiin Kristukseen, olette pukeutuneet Kristukseen ” (Gal.3:26, 27). Kristuksen ulkopuolella me olemme synnin ryysyissä, mutta Kristuksessa me otamme hänen vanhurskautensa (Katso 2. Kor. 5: 21). Jumala ottaa meidät lapsikseen olemalla yhteydessä luonnolliseen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Silloin meistä tulee Jumalan lupausten perillisiä ja edunsaajia.
Pietari esitti Nooan kokemuksen esikuvana, joka esikuvasi kristillistä upotuskastetta. Nooa ja hänen perheensä pelastuivat veden välityksellä, ja niin on Kristittykin.
vain muutamissa ihmisissä, kaikkiaan kahdeksan, pelastui veden välityksellä, ja tämä vesi kuvaa kastetta, joka nyt pelastaa sinutkin—ei lian poistamista ruumiista, vaan hyvän omantunnon lupauksen Jumalalle. Se pelastaa sinut Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta (1.Piet. 3:20, 21).
kaste on hengellinen pesu, jossa Jumalaa pyydetään antamaan meille anteeksi Kristuksen pelastustyöllä.
Jeesus vuodatti ylimmäisenä Pappinamme verensä antaakseen meille pääsyn Jumalan luo. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa: ”lähestykäämme Jumalaa vilpittömin sydämin täydessä uskon varmuudessa, niin että sydämemme vihmotaan puhdistaaksemme meidät syyllisestä omastatunnosta ja ruumiimme pestään puhtaalla vedellä” (Hepr.10:22; Katso 9:14). Heprealaiskristityt olivat tutustuneet Jeesuksen puhdistavaan vereen, kun heidät upotettiin veteen. Paavali puhuu myös upottamisesta ”peseytymisenä”, jolla on oikeuttava ja pyhittävä vaikutus (Ef.5:26; 1. Kor. 6:11). Vanhurskauttamisen aikaansaa Jeesus, kun taas pyhitys (erottaminen tai pyhittäminen) tulee sisimmässä olevan Pyhän Hengen kautta.
Jeesus oli puhunut Nikodeemukselle etukäteen sanoen: ”Minä sanon teille totuuden:ei kukaan voi mennä Jumalan valtakuntaan, ellei hän ole vedestä ja Hengestä syntynyt” (Joh.3: 5). Kun ihminen kastetaan uskon kautta, hän saa Hengen lahjan (AP.T. 2:38). Tiituksen 3:5: stä ilmenee selvästi, että meidät pelastetaan upottamalla veteen ja antamalla Jumalan Henkeä: ”hän pelasti meidät, Ei meidän vanhurskautemme tähden, vaan armonsa tähden. Hän pelasti meidät pesemällä uudestisyntymisen ja uudistumisen Pyhän Hengen avulla.”Siinä, joka uskon kautta on kastettu syntien anteeksisaamiseksi,asuu Jumalan Henki. Kenelläkään, jolla ei ole Henkeä, ei ole Kristusta, hänen siunauksiaan eikä iankaikkista elämää (Room.8:9-11).
kun meidät kastetaan Kristukseen, Hän lisää meidät ruumiiseensa, joka tunnetaan myös seurakuntana tai valtakuntana (AP.T. 2:41, 47; Joh. 3:5). Ihminen ei voi saada anteeksi, hengen asuttamaa eikä osaa Kristuksen seurakunnasta ilman kristillistä upotuskastetta. ”Sillä meidät kaikki kastettiin yhdellä Hengellä yhdeksi ruumiiksi—olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita-ja meille kaikille annettiin yksi henki juotavaksi” (1.Kor. 12:13).
upotuskaste ei ole ansiokas työ, jonka avulla pelastumme erossa Jumalasta. Se on kuitenkin pakollinen vastaus Kristuksen pelastustyöhön. Meitä ei pelasta ” usko yksin.”Meidän täytyy katua ja kastua saadaksemme Jumalan pelastuksen. Upotuskasteessa Jumala siunaa meitä yhdistämällä meidät Kristukseen, antamalla syntimme anteeksi (vanhurskautus), antamalla meille puhtaan omantunnon, uudistamalla ja pyhittämällä meidät Pyhällä Hengellä sekä lisäämällä meidät Kristuksen ruumiiseen.
kasteen aihe. Nykyajan uskonnossa on erilaisia käsityksiä siitä, ketkä tulisi ” kastaa.”Monet uskonnolliset ryhmät kastavat pikkulapsia, ja heillä on myöhempi ”vahvistus.”Toiset vain kastaisivat uskovia. Ainakin yksi uskonnollinen ryhmä harjoittaa valtakastetta, jossa henkilö kastetaan kuolleen perheenjäsenen puolesta. Joten herää kysymys: ”Kuka on Jumalan Sanan mukaan sopiva kasteen kohde?”
koska upotuskaste on ”syntien anteeksisaamiseksi” eli pelastuksen saamiseksi (Mark.16:16; AP. T. 2:38; 1. Piet. 3:21), ihmisen täytyy välttämättä olla kadotettu syntinen. Lapsella ei ole käsitystä siitä, mikä on oikein tai väärin, eikä häntä siksi tulisi kastaa. Hän ei ole kadonnut eikä pelastunut, vaan turvassa. Jeesus pani merkille pienten lasten puhtauden ja viattomuuden sanoessaan: ”Antakaa lasten tulla minun tyköni . . . sillä taivasten valtakunta kuuluu tällaisille ” (Matt.19:14, 15). Vain siihen asti, kunnes ihminen ymmärtää hyvän ja pahan eron, hänestä voi tulla syntinen. Lapset kehittyvät eri tavalla, joten tämä tapahtuu eri iässä lapsesta riippuen.
usko Jeesukseen Jumalan Poikana on myös edellytys upotuskasteelle: ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Jokainen kääntymyskokemus, josta luemme Uudesta testamentista, sisältää ihmisen henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen. Tästä syystä varhaiskristittyjä kuvaillaan ”uskoviksi” tai ”uskoviksi” (AP. T. 2:44; 4:32; 10:45; 15:5; 16:1; 21:25; 1 Kor. 14:22; 1.Tess. 1:7; 1. Tim. 4:12; 6: 2). Pelastus tulee vain uskon kautta (Gal.3:26, 27; Ef. 2:8). Lapsikasteessa alamaisella ei ole henkilökohtaista uskoa eikä tietoa Jeesuksesta Kristuksesta. Samaa voitaisiin sanoa kuolleesta henkilöstä, jonka puolesta toinen kastetaan valtakasteella.
Apostolien teoissa oli huonekuntia, jotka tottelivat Herraa upotuskasteessa: Korneliuksen sukulaiset ja ystävät (10:24, 48), Lyydian huonekunta (16:15) ja vanginvartijan perhe (16:33). Mutta meidän ei pitäisi ajatella, että yksikään pikkulapsi tai pikkulapsi, joka ei kyennyt ymmärtämään evankeliumia, olisi osa näitä perheitä. Kääntyneet saattoivat kuulla Jumalan Sanan saarnaamista(10:44; 16:32), usko (16: 34), ja vastaa upottamalla.
ihmisen usko ilmenee ripissä (Room. 10:9, 10; ap.T. 8:37 ; Katso Matt. 10: 32). Tämäkin on sellaista, mitä pikkulasten ja kuolleiden on mahdotonta tehdä itselleen. Nykyajan uskonnon harjoittaminen vaatii jotakuta toista puhumaan heidän puolestaan. Jumala kuitenkin vaatii meitä puhumaan omasta puolestamme (2.Kor. 5:10).
kasteen viimeinen edellytys on katuminen Jumalaa kohtaan. Jotta pelastus tapahtuisi, parannuksen on seurattava upotuskaste (AP.T. 2:38; Katso Luuk. 13:3; 24:47; AP. T. 3:19; 11:18). Jos joku ei muuta mieltään, niin kasteella ei ole mitään hengellistä arvoa. Lapsella ei tietenkään ole syntiä, jota katua, ja kuolleet ovat ohittaneet sen mahdollisuuden (Hepr.9:27).
Jumalan Sanan mukaan kasteelle kelpaava on syntinen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, tunnustaa tämän uskon ja kääntyy pois synnistä katumuksessa. Lapsikaste on myöhempi kehitysvaihe (3. vuosisata jKr.). Kirkkohistorioitsija Tri Everett Ferguson väittää muinaisten hautakirjoitusten perusteella, että lapsikaste sai alkunsa ”hätätapauksista.”Lapsikuolleisuus oli korkea, ja vanhemmat alkoivat kyseenalaistaa kuolinvuoteellaan makaavien neitseellisten lastensa tilan—ja niin he alkoivat kastaa heitä. Tästä ”poikkeuksesta” tuli myöhemmin normi. Tätä käytäntöä tukevan teologisen selityksen vahvisti lujasti Augustinus (4. – 5. vuosisata jKr.) ja hänen oppinsa perisynnistä, so. Aadamin synnistä periytyvästä syyllisyydestä. Muut varhaiset kirjoittajat, kuten Johannes Khrysostomos, kuitenkin hylkäsivät tämän väärän opetuksen.
Valtakaste perustuu 1.Korinttolaiskirjeen 15:29: n väärinkäsitykseen. Jos välikaste todella tapahtui kristittyjen keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla, niin täytyy sanoa, että Paavali ei koskaan kannattanut sellaista tapaa, vaan käytti sitä vain kuvauksena. Valtavirran kristinusko piti harhaoppisina ryhmiä, jotka harjoittivat valtakastetta, kuten Kerentiläisiä ja Markioniitteja (2.vuosisata jKr.). Tämä käytäntö on suoranaisesti ristiriidassa jokaisen kristillistä kastetta koskevan kohdan kanssa Uudessa testamentissa sekä niiden tekstien kanssa, jotka käsittelevät henkilökohtaista vastuuta Jumalan edessä.
onko sinut uskosta kastettu Kristukseen, jotta syntisi pestäisiin pois? Oletko osa Kristuksen ruumista, seurakuntaa? Oletko puettu Kristuksen vanhurskauteen? Asuuko Pyhä Henki sinussa?