se on aivan liian monimutkainen termi ja sillä on aivan liian monia merkityksiä, joista jotkut ovat vähemmän ilkeitä kuin toiset; Otetaanpa postmodernismi lähtökohdaksi, vaikka tämän tarkoituksena on yksinkertaistaa ja kaventaa termin leksikaalista kirjoa liikaa. Jokainen vastaus tähän kysymykseen on ja tulee olemaan sisäänrakennettu epätarkkuus; yksi lionize tai decry jotain liian suurta ja amorfinen nähdä selvästi tai puhua selvästi, erityisesti kompassi Quora vastaus. Myönnän sen alusta asti.
that said, I believe I shall Pant now. Kuulostan crankilta tai Vox clamantikselta desertossa riippuen omista taipumuksistanne, tunteistanne ja arvoistanne. Tämä paasaus kuvastaa minua. Se ei yllätä ketään, joka tuntee minut.
yleisesti ottaen luonnehtisin ”postmodernismia” ihmisen sivilisaation valitettavaksi kehitykseksi — suureksi liikkeeksi kohti instrumentalisaatiota, hyper-erikoistumista, tuotteistamista, desensitisaatiota, anestesiaa (etymologisessa mielessä: ei estetiikkaa), ja perustavaa laatua oleva inhimillisen tietoisuuden horjuttaminen, joka ei ainoastaan aseta ”minää” lainausmerkkien sisään, vaan jättää ”minän” ammentamaan itseymmärryksensä yhtä paljon kuvien, äänibiittien ja valkoisen kohinan keskeytymättömästä sulkutulesta kuin mistä tahansa ensimmäisen asteen sitoutumisesta maailmaan tai suorasta vuorovaikutuksesta muiden mielten kanssa-säälimättömästä ja sokeasta pyrkimyksestä kohti epäautenttisuutta, joka ei voi tunnistaa itseään sellaiseksi. Postmodernit koehenkilöt kävelevät näyttelemässä tv-ohjelmaa päässään; he oppivat elämään katsomalla valmiiksi pakattuja kuvia elämästä eri ”alustoilla”; he istuvat illallisella yhdessä katsomatta toisiaan, leikkien älypuhelimillaan; he nauttivat kaikkien puheiden tasaamisesta, koska se vapauttaa heidät kaikesta välttämättömästä oppimisesta tai tietämisestä; heidän etiikkansa on relativistista, ja he ovat häkellyttävän narkoottisia Oman hyväksikäyttönsä suhteen. Se ei ole lyhyesti sanottuna kaunista.
En pidä itseäni ”postmodernina”, mikä tarkoittaa, että pidän itseäni jonkinlaisena ulkopuolisena-jäänne jotenkin nettiin työntyneenä. ”Postmodernismi” on onnistunut ironisoimaan lähes kaiken minä, vanhan koulukunnan humanistina, arvo, ja kodifioida ja institutionalisoida kaiken vihreän, hyvä, ja kasvaa byrokraattinen, yli-erikoistunut, lokeroitu, halpa, kikkailu, panoptinen, tunkeileva, ja inhottava homogeenisuus. Se tekee näin jopa liikkeille, jotka omaksuvat heterogeenisyyden, mikä on mielestäni erityisen katkeraa ironiaa: se on rinnastettavissa siihen pisteeseen, että se, mikä on erilaista, on jossain mielessä vain viimeisin markkinastrategia. Postmodernismi kulkee käsi kädessä sen kapitalismin kanssa, joka ajaa Amerikan radikaaliin vaurauden epätasa-arvoon. Se ei niinkään kiellä kauneuden olemassaoloa, vaan jättää sen havaitsematta tai kamppailee tahratakseen sen egalitarismin nimissä, joka asettaa kaikki tasavertaisiksi keskinkertaisuuden pohjattomalle tasangolle; se ponnistelee suhteellistaakseen totuuden tai tehdäkseen siitä jotenkin ”viehättävän” taloudellisten ajurien ja reaalipolitiikan valossa; se muuttaa minkä tahansa hellyyden ilmauksen tunteelliseksi ja mustamaalaa sentimentaalista, niin että ”minä rakastan sinua” muuttuu latteudeksi, joka ilmaisee toisen luokan kokemusta. Samaan aikaan aikuiset voivat kävellä ympäriinsä höpöttäen ”innovaatioiden ajamisesta ja lisäarvon tuomisesta olemassa oleviin ratkaisuihimme tarjotakseen parasta mahdollista palvelua asiakkaillemme” ja muuta tällaista hevonpaskaa.
Oi, ja se antoi meillekin hipsterit-sen postmodernin version dandysta.
se ilmaisee yhden syvällisen totuuden postmodernismin leksikaalisesta ulottuvuudesta ja kattavasta inhosta: siitä löytyy Wall Streetin ja suurten pankkien saalistava logiikka sekä Occupy Wall Streetin ja fops: n kulttuurinen sysäys, joka teki siitä suunnattoman, tehottoman järjettömyyden. Postmodernismi eli postmoderni tila on myös suuri jakautumisen ja polarisaation katalysaattori-ja se ”rahastaa” kaikki puolet, aina.
en keksi Amerikan postmodernista aikakaudesta mitään ilmeikkäämpää kuin Donald J. Trumpin ehdokkuuden.
eiköhän paasaaminen riitä. Mutta tässä on kuva postmodernity: