Jeesus seisoo kristillisen uskon keskiössä. Kristityt panevat luottamuksensa Jeesukseen ja muovaavat elämänsä hänen ympärillään. He palvovat häntä myös Jumalana. Ja kuitenkin: Jeesus oli juutalainen henkilö, joka asui ensimmäisellä vuosisadalla Palestiinassa.
miten tästä juutalaisesta miehestä sitten tulee kristillisen antaumuksen kohde ja sen uskon keskus, johon miljardit ihmiset yhtyvät? Miten kiihkeän monoteistiset juutalaiset miehet ja naiset tulivat palvomaan miestä Jeesusta Kristusta? Tähän kysymykseen lisätään, palvoivatko varhaiskristityt (ts. ensimmäisellä vuosisadalla eläneet) Jeesusta Jumalana?
näihin kysymyksiin vastataksemme meidän on kuunneltava Jeesuksen opetuslasten todistusta tai tallennetta heidän todistuksestaan Jeesuksesta.
Ilmestyskirja
yksi paikka aloittaa on Ilmestyskirja (mutta ei suinkaan ainoa paikka aloittaa!). Teksti korostaa Jumalan ja karitsan jumalallisten arvonimien ykseyttä ja kaikkivaltiaan Jumalan ja karitsan palvontaa, jossa on yhtäläinen kunnia, kirkkaus ja arvokkuus. Tässä esimerkkejä.
Sama Jumalainen Titteli: Alfa ja Omega
todellisessa merkityksessä Ilmestyskirja sisällyttää karitsan Kaikkivaltiaan Jumalan olemukseen antamalla molemmille samat arvonimet ja saman palvonnan. Ajatellaanpa arvonimeä Alfa ja Omega.
Ilm.1:8: ssa Jumala sanoo: ”’Minä olen Alfa ja Omega’, sanoo Herra Jumala, ’kuka on ja kuka oli ja kuka on tuleva, Kaikkivaltias.'”Siinä se on: Jumala on alfa ja Omega. Jumala puhuu suoraan vain kahdesti Ilmestyskirjassa (Bauckham, ilmestys, 1993: 25), ja toinen kerta sisältää myös väitteen arvonimestä (21:5-8; ensimmäinen on Ilm. 1: 8). Jumala sanoo: ”Ja hän sanoi minulle:’ se on tehty! Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu'” (Ilm 21:6).
Jeesus esittää samat väitteet:
ilmestys 1:17: ”älkää pelätkö, minä olen ensimmäinen ja viimeinen”
ilmestys 22:13: ”Minä olen Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.”
toisin sanoen Jumala ja Jeesus esittävät samat väitteet itsestään. Kuten Bauckham toteaa, Ilmestyskirja soveltaa Jesajan tunnistaminen Jahve Jumalaan ja karitsaan, jotka yhdessä ovat ensimmäinen ja viimeinen (Katso Jes 44:6; 48: 12; 41:4; Bauckham, Ilmestyskirja, 27).
tasa-arvoinen Palvonta
Ilmestyskirjassa 4 ja 5 Johannes kuvaa kaksi palvontakohtausta. Molemmissa kohdissa tapahtumapaikkana on Jumalan taivaallinen valtaistuinsali. Ilmestyskirja 4, neljä luotua sanovat, ” Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala Kaikkivaltias, joka oli ja on ja on tuleva!”(4:8), ja kaksikymmentäneljä vanhinta sanovat,” Arvolliset olet sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, saada kunniaa ja kunniaa ja voimaa, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin ” (4:11).
Luku 5 siirtyy Jumalan palvonnasta karitsan palvontaan. Kun Karitsa on osoittautunut arvolliseksi avaamaan kirjakäärön, neljä luotua ja kaksikymmentäneljä vanhinta palvovat häntä (5:8). Sitten he laulavat uuden laulun karitsalle (5: 9-10).
seuraavaksi koko taivas puhkeaa ylistykseen sanoen: ”arvollinen on Karitsa, joka surmattiin, saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja siunauksen!”(Ilm 5:12). Sitten Maa lisää äänensä taivaaseen ja sanoo: ”hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle olkoon siunaus ja kunnia ja kirkkaus ja väkevyys aina ja iankaikkisesti!”(Ilm 5:13). Lopuksi Johannes kertoo viimeisen palvontakohtauksen”, Ja nuo neljä elävää olentoa sanoivat: ”Aamen!”ja vanhimmat lankesivat maahan ja rukoilivat” (Ilm 5:14).
Johannes esittää maailmankaikkeuden palvovan Jumalaa ja Karitsaa yhtä kunniakkaasti, kirkkaasti ja arvokkaasti.
Bauckham pohtii tämän Kristuksen palvonnan vaikutuksia yksijumalaisuuteen:
koska Yksijumalaisuutta koskeva kysymys on niin selvä Ilmestyskirjassa, ei voi olla niin, että Jeesuksen palvonta tulee esille Ilmestyskirjassa tämän asian laiminlyönnin kautta. Näyttää pikemminkin siltä, että Jeesuksen palvonnan täytyy ymmärtää osoittavan Jeesuksen sisällyttämistä yksijumalaisen palvonnan määrittelemään olemukseen. Asia käy selväksi taivaanpalvontakohtauksessa luvuissa 4-5. (Ilmestyskirja, 60).
toisin sanoen kaksi taivaassa tapahtuvaa palvontakohtausta vetää lukijat siihen johtopäätökseen, että Jeesus sisältyy ”yhden Jumalan olemukseen” ja että yksijumalaisuus pysyy totena.
onko Johannes kolminaisuusopin kannattaja?
Kyllä.
harkitse Johanneksen omia sanoja:
armo sinulle ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka on tuleva, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, kuolleitten esikoiselta ja maan päällä olevien kuningasten hallitsijalta. (Ilm. 1:4-5)
Johannes aloittaa kirjeensä sanomalla, että” armo … ja rauha ” tulevat kolmesta jostakin.
- ”häneltä, joka on ja joka oli ja joka on tuleva”
- ”seitsemästä hengestä”
- ”ja Jeesuksesta Kristuksesta”
huomaa, että jokainen näistä kolmesta jostakin toimii yhdessä armon ja rauhan antamiseksi. He työskentelevät yhdessä jakaakseen armon ja rauhan Johanneksen lukijoille.
ensimmäinen arvonimi kuuluu Jumalalle. Kolmas nimi kuuluu Jeesukselle. Ja toinen nimi, seitsemän henkeä, viittaa Pyhään Henkeen; Luku 7 viittaa täyttymykseen, ei seitsemään eri osaan (katso Bauckham, ilmestys, 109).
näin ollen johdatus Ilmestyskirjaan on kolminaisuusoppia. (Ja itse ilmoitus on kolminaisuusoppi, kuten Ilmestyskirjan myöhemmät luvut valaisevat). Johannes näkee Jumalan toimivan kolmella tavalla.
Ei. Johannes ei käytä samaa kieltä myöhemmistä Nikean muotoiluista, mutta hän käyttää varmasti kolmiyhteistä kieltä.
Joten Miksi Palvoa Jeesusta?
miksi siis varhaiskristityt palvoivat Jeesusta? Yksi vastaus johtuu siitä, että hän on arvollinen avaamaan kirjakäärön ja palvonnan, koska hän on karitsa, joka surmattiin ennen maailman perustamista. Lisäksi Johannes näki Jeesuksen palvoman miehen Jumalana ja väitti, että hänellä oli sama arvonimi kuin Jumalalla.
Johannes ei luovu yksijumalaisuudestaan tämän takia. Kaukana siitä. Bauckham huomauttaa oivaltavasti, kuinka huolellisesti Johannes käyttää kielioppia monoteismin ylläpitämiseen samalla kun hän vakuuttaa, että Jeesusta tulisi palvoa Jumalana:
tähän huoleen Jeesuksen sisällyttämisestä monoteistiseen palvontaan liittyy todennäköisesti erikoinen kieliopillinen käyttö muualla Ilmestyskirjassa, jossa Jumalan ja Kristuksen mainitsemista seuraa yksikkö-verbi (11:15) tai yksikönpronomini (22:3-4; ja 6:17, jossa yksikönpronomini autou on parempi tulkinta). Ei ole selvää, tarkoittaako yksikkö näissä tapauksissa yksin Jumalaa vai Jumalaa ja Kristusta yhdessä ykseytenä. Johannes, joka on hyvin herkkä kielen teologisille vaikutuksille ja jopa valmis uhmaamaan kielioppia teologian vuoksi (vrt. 1: 4), voi hyvinkin haluta jälkimmäistä. (Ilmestyskirja, 60)
hän jatkaa:
, mutta kummassakin tapauksessa hän on ilmeisesti haluton puhumaan Jumalasta ja Kristuksesta yhdessä moninaisuutena. Hän ei koskaan tee niistä monikon verbin subjekteja eikä käytä monikon pronominia viitatakseen niihin molempiin. Syy on varmasti selvä: hän asettaa Kristuksen Jumalan ja luomakunnan välisen eron jumalalliselle puolelle, mutta hän haluaa välttää puhetapoja, jotka kuulostavat hänestä monijumalaisilta. (Ilmestyskirja, 60-61).
jos Bauckham on oikeassa, Johannes käyttää huolellisesti verbejä ja pronomineja sekä monoteismin vahvistamiseen että sen vahvistamiseen, että Kristus sisältyy Jumalan olemukseen.
kuitenkin vastaamme historialliseen kysymykseen siitä, miksi monoteistiset juutalaiset alkoivat palvoa ihmistä Jeesusta Kristusta Jumalana, tiedämme ainakin, että he tekivät niin kristinuskon varhaisimpina aikoina. Ja jos uskomme Johannesta (ja luulen, että meidän täytyy), yksi syy siihen, miksi he palvoivat Jeesusta Jumalana, on se, että kolmiyhteinen Jumala ilmaisi itsensä tällä tavalla Johannekselle hänen näyissään taivaasta.
voisi sanoa paljon enemmänkin. Ja olen katsonut vain yhtä Uuden testamentin kirjaa. Mutta jo tämä yksi kirja antaa käsityksen siitä, miksi varhaiskristityt palvoivat Jeesusta Jumalana, sekä vahvistaa, että he itse asiassa tekivät niin uskon varhaisimmissa vaiheissa (So.kun Raamattua vielä kirjoitettiin).