tässä ”Bridge For Bristol” – DVD: n klipissä eläkkeellä oleva Siltamestari David Anderson kertoo, kuinka Brunel ryhmineen onnistui ylittämään rotkon 75 metriä vedenpinnan yläpuolella.
Avonjoen ylityksen aloittamiseksi hamppuköyset vietiin rotkon reunaa alas, joen yli veneellä ja vedettiin ylös toinen puoli. Näillä köysillä vedettiin rotkon yli kuusi vaijeria, jotka lankutettiin poikki ja sidottiin rautavanteilla, jolloin saatiin jalkatie.
kaiteiksi lisättiin vielä kaksi kaapelia – ja pään korkeudella oli toinen vaijeri, jota pitkin kulki ”kulkija”, pyörillä varustettu kevyt runko, joka kuljetti ketjun jokaisen lenkin ulos keskelle.
sen lisäksi, että vaijerisilta oli kävelytie, se toimi lavasteena, jolla ketju lepäsi, kun siihen lisättiin uusia lenkkejä. Väliaikainen silta ankkuroitiin köysillä alla oleviin kallioihin, jotta se olisi vakaa tuulissa.
kun ykkösketju oli valmis, päälle rakennettiin toinen, sitten kolmas. Ketjujen avulla ketjuihin kiinnitettiin kokonaisia pystysuoria jousitustankoja pulteilla, jotka yhdistivät ketjut toisiinsa.
sillan koko pituudelta kulkee kaksi valtavaa Palkia, jotka näkyvät nykyään kulkuväylän ja tien välisinä jakoina. Kahdella pitkäpiippuisella nosturilla (yksi kummallakin sivulla) siirrettiin 5 metriä pitkät palkkien osat paikoilleen, jossa ne voitiin kiinnittää riippusauvoihin.
alla olevat ristipalkit muodostivat jäykän rakenteen. Tämän jälkeen ajoradan lattia otettiin käyttöön Baltian mäntypölkkypölkyillä.