yleisesti ottaen oligarkia on hallitusmuoto, jolle on ominaista muutaman henkilön tai suvun valta. Tarkemmin termiä käytti kreikkalainen filosofi Aristoteles vastakohtana aristokratialle, joka oli toinen termi kuvaamaan harvojen etuoikeutettujen valtaa. Aristoteleelle aristokratia merkitsi kuitenkin yhteiskunnan parhaiden jäsenten valtaa, kun taas oligarkialle oli ominaista harvojen valta korruptoituneisiin ja epäoikeudenmukaisiin tarkoituksiin.
vaikka termi on yleisesti ottaen jäänyt pois suosiosta, oligarkiaa käytetään joskus kuvaamaan hallitusta tai yhteiskuntaa, jossa hallitsijat valitaan pienestä eliittiluokasta. Nämä eliitit käyttävät valtaa luokkansa puolesta ennemmin kuin suuremman hyvän vuoksi. Saksalaissyntyinen, Italialainen sosiologi Robert Michels keksi lauseen ”oligarkian rautainen laki”, jonka mukaan järjestöillä on väistämätön taipumus muuttua ajan myötä vähemmän demokraattisiksi ja oligarkkisemmiksi.
nykyaikana ”oligarkia” on termi, jota käytetään yleisesti Kiinasta ja Iranista. Kiina kuvailee itseään kommunistiseksi ”kansantasavallaksi”, mutta maan johtajuutta ovat pitäneet yllä valitut harvat useiden vuosikymmenten ajan. Oligarkian jäseniä ovat olleet ne, jotka kuuluivat kommunistiseen puolueeseen ja vallankumoukseen vuonna 1949, sekä ne, jotka rikastuivat ja saivat valtaa Kiinan avautuessa maailmanmarkkinoille 1980-luvulla (usein varhaisten vallankumouksellisten jälkeläisiä). Tämä järjestelmä on auttanut varakkaita ja vaikutusvaltaisia säilyttämään valtansa, samalla kun se on tarjonnut suhteellisen vähän valtaa tai vapautta useimmille kansalaisille.
Irania on luonnehdittu teokratiaksi ja pappisoligarkiaksi. Papit hallitsevat valtarakennetta. Iranissa ylin johtaja on valtahierarkian huipulla. Hän (viran perustamisen jälkeen vuonna 1979 maassa on ollut vain kaksi ylintä johtajaa, molemmat miehiä) johtaa maata yhdessä noin 2 000 papillisen kenttäagentin kanssa. 86 pappia muodostaa asiantuntijoista koostuvan kokouksen, joka kokoontuu kerran vuodessa viikon ajaksi ja valitsee korkeimman johtajan. Iranilla on myös presidentti, mutta toimeenpanovalta on korkeimman johtajan alainen.
lisäksi on Suojeluskuntaneuvosto, johon kuuluu kuusi kirkkoherraa ja kuusi kansanedustajaa. Neuvoston on hyväksyttävä parlamentin hyväksymät lakiesitykset, ja sillä on myös vaikutusvaltaa siihen, ketkä voidaan valita poliittisiin virkoihin (parlamentti ja asiantuntijakokous).