lapsesi tekee sen taas. He kävelevät oudolla tavalla. He ovat halvaantuneet Lavuaarin edessä. He kysyvät samaa yhä uudelleen, etkä saa heitä lopettamaan. Olet kaatanut päälle kaikki tyypilliset vanhemmuuskirjat,mutta tämä luku puuttuu. Mitä sinun pitäisi tehdä? Miten autat lastasi pääsemään irti? On tuskallista katsella kaikkia lapsia, joilla on pakko-oireinen sairaus, mutta kun se on oma, se on sietämätöntä.
joskus on vaikea tietää, mistä aloittaa.
terapiakäynnissäni olen työskennellyt monien vanhempien kanssa, jotka kasvattavat pakko-oireista lasta. Heillä kaikilla on sama hullu katse silmissään ja he anelevat minua lopettamaan sen.
käärin hihat ja ryhdyn hommiin. Ei vain lapsen kanssa, jolla on pakko-oireinen sairaus, vaan myös perheen kanssa.
kun lapsella on pakko-oireinen sairaus, hänellä voi olla iso rooli asian auttamisessa tai tahattomasti vahingoittamisessa. Tavoitteeni on opettaa jokainen vanhempi olemaan auttaja.
aloitan opettamalla heitä olemaan tekemättä näitä 5 asiaa:
#1) Älä oleta lapsesi OCD ” kasvaa ulos siitä.”
joskus kieltäminen on autuutta. Jos en tunnusta ongelmaa, se katoaa. Valitettavasti se on virheellistä ajattelua, joka tuhlaa arvokasta aikaa. Aikaa, joka voitaisiin käyttää opettamaan lapselle, jolla on pakko-oireinen tauti, korvaamattomia taitoja, miten pakko-oireinen peto murskataan.
älä kuuntele hyvää tarkoittavia, mutta huonosti valistuneita omaisia ja ystäviä. Älä edes kuuntele mitään väärää tietoa Lastenlääkärit, jotka eivät ehkä anna OCD nopeasti huomiota se epätoivoisesti ansaitsee.
luota vaistoosi. Luota äidin (tai isän) vaistoihin. Hanki lapsellesi apua ja hanki heille apua heti. Mitä nopeammin lapsi hoidetaan, sitä parempi on pitkän aikavälin ennuste.
#2) Älä käske pakko-oireista lastasi vain ”stop it!”
OCD ei ole käytöshäiriö vaan aivosairaus. Koska lapsesi on sellainen, hän ei voi sille mitään, kun hänen aivonsa käskevät heitä koputtamaan viisi kertaa tai pesemään kätensä, kunnes se tuntuu ”juuri oikealta.”
kun vanhemmat käskevät lapsiaan vain ”lopettamaan”, he viestittävät lapselleen, ettei heillä ole aavistustakaan siitä, miten OCD toimii. Lapsesi luultavasti jo tuntuu hullu ja” outo ” ottaa niitä ajatuksia ja pakkoa, et halua lisätä niitä itseään vihaava ajatuksia.
pakonomainen käytös ei ole yksinkertainen uroteko. Kuvittele, että sinulla on pahin kutina. Tarkoitan myrkkymurattia. Jos käskisin lopettamaan kutinan, helpottaisiko se kutinan välttämistä? Luultavasti ei. Useimmille lapsille, joilla on pakko-oireinen sairaus, se on intensiteetti, jonka he tuntevat, kun pakkomielle kutittaa heidän aivojaan. He tarvitsevat paljon enemmän tukea kuin vain nopean ”lopeta se” sinulta.
#3) Älä epähuomiossa ota kumppaniksi lapsesi pakko-oireinen sairaus
lapsesi ei uskalla koskea kaukosäätimeen. Sinä käännät kanavia hänen puolestaan. Lapsesi ei voi koskea pyyhkeeseen, joten tee se hänen puolestaan. Lapsesi voi istua vain auton vasemmalla matkustajan paikalla, joten varmista, ettei kukaan muu istu siellä.
kun päällystät OCD: n kuoppaisen tien lapsellesi, et tee heille mitään palveluksia pitkällä aikavälillä.
voi olla vaikeaa katsoa, kun oma lapsi kärsii eikä tee mitään parantaakseen tilannetta. Varsinkin jos koskettaa kaukosäätimen tai turvaamalla ”oikea” istuin heille tekee trick…in lyhyellä aikavälillä. Mutta pitkällä aikavälillä se aiheuttaa enemmän vahinkoa.
lapsesi on opittava kiusaamaan OCD: tä takaisin, ja kun parina on OCD, se tekee siitä vielä vaikeampaa.
perääntyminen lapsen pakko-oireisesta häiriöstä voi viedä aikaa. Joillakin lapsilla on niin akuutti hätä, että on vain inhimillistä auttaa heitä selviämään päivästään. Ymmärrän täysin. Käsken vanhempia vain tiedostamaan, että perimmäinen tavoite on estää pakko-oireinen häiriö.
tykkään personoida OCD: tä ja tehdä siitä hahmon, jonka lapsen on voitettava. Hölmön nimen nimeäminen on vielä parempi ja helpottaa puhumista kaikissa tilanteissa. Ehdotan, että ajan mittaan vanhemmat käyttävät sellaista kieltä kuin: ”kerro pakko-OIREISELLESI, etten aio auttaa häntä.”
näin lapsesi tietää, että et yritä olla tukematon, vaan yrität auttaa heitä voittamaan pakko-oireisen sairauden.
#4) Don ’ t let OCD fool you
OCD is very shifty. Se ei halua paljastua. Lapset ovat usein OCD: n rikoskumppaneita. He haluavat tehdä rituaalinsa hiljaa ilman, että kukaan keskittyy heihin tai heidän omituiseen käytökseensä.
vanhemmat eivät usein katso tarpeeksi tarkkaan tai tarpeeksi syvälle pakko-oireisen sairauden suhteen. He tulevat toimistooni huolestuneina parin lapsensa pakonomaisesta käyttäytymisestä, ja ainakin tusina peitetehtävissä olevaa puuttuu.
kun lapsellasi on pakko-oireinen sairaus, sinun on oltava tarkkaavainen. Et halua tutkia liikaa jokaista toimintaa, mutta et myöskään halua olla naiivi ja pitää päätäsi pensaassa.
haluat tarkkailla hienovaraisesti lapsesi käytöstä. Kysy itseltäsi kysymyksiä, kuten:
toistavatko he käyttäytymistä ilman syytä?
tekevätkö he asioita tietyn määrän kertoja (esimerkiksi 3: ssa)?
kulkevatko he oudoissa kuvioissa ympäri taloa?
tekevätkö he outoja kasvojen eleitä tai irvistyksiä?
liikuttavatko he silmiään oudoilla tavoilla?
naputtelevatko he kuvioita?
kantavatko he käsiään kuin ne olisivat erillään ruumiistaan?
välttävätkö he koskemasta johonkin johdonmukaisesti?
kysyvätkö he yhä uudelleen eivätkä vaikuta koskaan tyytyväisiltä?
kestääkö yksinkertaisen tehtävän tekeminen epätavallisen kauan?
välttävätkö he järkkymättömästi tekemästä jotain ja ahdistuvat, kun pakotat heidät tekemään sen?
nämä kysymykset ovat vain muutamia satoja kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi, kun tarkkailet lapsesi käytöstä.
jos et ole varma, kysy lapseltasi – ” What makes you do that?”tai” mikä siinä on pahinta?”ja katso, mitä he sanovat. Jotkut lapset ovat hämmentynyt ja nopeasti tarjota jopa tekosyy, vaikka se on OCD, mutta toiset ovat tulossa, jos otat aikaa kysyä.
mitä enemmän rituaaleja jää huomaamatta, sitä pahemmaksi pakko-oireinen sairaus voi muuttua. Kun poistat salailun noiden rituaalisten käyttäytymismallien ympärillä, lapsesi työskentelee paljon todennäköisemmin niiden parissa.
#5 Älä tietämättäsi suorita lapsesi pakko-oireisia rituaaleja
vanhemmat eivät aina tiedä osallistuvansa epäsuorasti lapsensa rituaaleihin. Jos lapsesi jatkuvasti ”tunnustaa” käyttäytymistä tai ajatuksia, että hän ei ole todella tehnyt – hän voi olla tunnustuksellinen OCD.
eräs tarkastuskäyttäytymisen muoto on kysyä vanhemmalta, onko ajatus tai käytös OK. Jotkut lapset haluavat varmuuden siitä, että heidän ajatuksensa on normaali tai heidän käsityksensä on väärä.
Tässä muutamia esimerkkejä tunnustuksellisesta tarkastuskäyttäytymisestä. Suurin osa näistä käyttäytymismalleista kohdistuu tyypillisesti äitiin (lucky us):
”Äiti, minulla vain oli ajatus, että olet lihava.”
” oliko sävyni töykeä juuri nyt?”
” minulla oli ajatus, että haluan ottaa tuon veitsen ja puukottaa sinua.”(When they aren ’t angry)
” I think I cheated on my test. En tiedä miten, mutta luulen niin.”
” I am sorry I bumped you.”(When They didn ’t)
” I think I may have did did the car when I walked by.”
tämä on vain kourallinen niistä ziljoonista kommenteista ja kysymyksistä, joita lapsesi voi kysyä, kun hänellä on tunnustuksellinen pakko-oireinen pakko-oireinen sairaus.
luuppi täydentyy, kun sanoo esimerkiksi:
”et ollut töykeä juuri nyt. Ei hätää.”
” meillä kaikilla on pelottavia ajatuksia, mutta emme tee niitä. Ei hätää.”
” olet rehellinen ihminen. Et huijannut kokeessasi.”
”You didn’ t bump me. Ei hätää.”
” et kolhinut autoa. Se on täysin kunnossa.”
vaikka lapsen rauhoittaminen ei välttämättä tuntuisikaan pahalta asialta, pakonomainen käytös täydentää rituaalista luuppia.
silmukka näyttää jokseenkin tältä:
#1) irrationaalinen ajattelu (pakkomielteinen ajattelu): taisin kolhaista autoa.
#2) pakonomainen käytös (pyydä rauhoittelua): ”äiti, Olen pahoillani. Taisin kolhaista autoa.”
#3) varmuus vastaanotettu (ritualistinen silmukka täydellinen): ”Honey, it’ s okay. Et tehnyt lommoa.”
valitettavasti vakuuttelusi eivät kestä kauan. Se ruokkii pakko-oireista silmukkaa ja tekee siitä vahvemman. Lapsellasi on lisää kysymyksiä. Uusia kysymyksiä. Uusia huolenaiheita. Pakko-oireinen silmukka janoaa aina lisää.
voit auttaa lastasi jättämällä silmukan kesken.
#1) irrationaalinen ajattelu (pakkomielteinen ajattelu): taisin kolhaista autoa.
#2) pakonomainen käytös (pyydä rauhoittelua): ”äiti, Olen pahoillani. Taisin kolhaista autoa.”
#3) Loop keskeytti: ”Tell your OCD I am not talking to him.”
tämän prosessin aloittaminen saattaa aluksi järkyttää lastasi, mutta ajan myötä he oppivat, että et suorita heidän pakko-oireista silmukkaansa loppuun.
***
pakko-oireisen lapsen vanhemmuus voi tuntua pelottavalta, yksinäiseltä kokemukselta. Mutta et ole yksin. Alla on joitakin resursseja tukea sinua.
olen tällä hetkellä kovasti töissä luomassa uutta online-kurssiani, lasten vanhemmuutta OCD: llä. Se on täynnä opetusvideoita ja opastusvideoita, jotka opastavat sinua askel-askeleelta läpi prosessin, jossa opetat lapsesi voittamaan OCD: n. Se mitä opetan lapsille terapiassa ei ole rakettitiedettä ja minä opetan sen sinulle!
huhun mukaan tarjoan kurssille 50% alennusta ensimmäisistä 48 tunnista. Jos haluat ilmoituksen ilmoittautumisen alkamisesta (ja tee 48 tunnin aikaikkuna), rekisteröidy alla: