Kuva ei ole umpisurkea: uudet tiedot osoittavat myös, että ruokaturvan kuilu mustien ja valkoisten kotitalouksien välillä kasvoi vuonna 2020. Mutta kannattajat ovat nyt toiveikkaita pandemian vastaus todella ajaa hinnat alas alle pandemiaa edeltävän tason vuoden 2021 loppuun mennessä, jättäen miljoonat perheet paremmassa asemassa kuin ennen kriisiä. Vertailun vuoksi maalla kesti yli kymmenen vuotta toipua suuresta ruokaturvattomuuden piikistä suuren taantuman jälkimainingeissa.
lisäksi väestönlaskentaviraston seurannan ansiosta tiedämme, miten amerikkalaiset käyttävät apua: numero 1 asia, jota kotitaloudet ilmoittavat ostavansa rahalla, on ruoka, jota seuraavat apuohjelmat ja muut välttämättömyydet.
kaikki tämä on saanut jotkut päättäjät miettimään: jos tiedämme, mikä ajaa ruokaturvattomuuden alas, miksi emme ajaisi sitä nollaan? Miksi emme lopettaisi nälänhätää maailman rikkaimmassa maassa?
”meidän ei pitäisi joutua odottamaan kerran vuosisadassa tapahtuvaa pandemiaa miettiäksemme rohkeasti yhteiskuntamme perustavanlaatuisten epäoikeudenmukaisuuksien käsittelyä”, sanoi House Rulesin puheenjohtaja Jim McGovern (D-Mass.), kongressin äänekkäin nälänhädän puolestapuhuja, haastattelussa. ”Meidän kaikkien pitäisi haluta korjata tämä. On tarpeeksi syytä pakottaa vasemmisto ja oikeisto ja kaikki siltä väliltä-nostamaan hattua rohkealle aloitteelle nälän kitkemiseksi lopullisesti tästä maasta.”
mutta nälän lopettamiseen kongressi ei ole erityisesti keskittynyt. Vaikka tähän ongelmaan pyritään ajoittain puuttumaan, Washingtonin politiikka on taipuvaista ajautumaan syvällisiin väittelyihin hallituksen koosta ja roolista. Onko Washingtonin tehtävä varmistaa, että kaikilla on varaa ruokkia perheensä?
Covid-19: n ansiosta päättäjien edessä on nyt hieman erilainen kysymys. Pandemia on näyttänyt meille, miten voimme vähentää nälkää Amerikassa. Haluammeko? Millä hinnalla? Onko nälän lopettaminen tai sen kanssa eläminen kalliimpaa?
se, että nälkä jatkuu yhä Yhdysvalloissa, maailman rikkaimmassa maassa, on aina ollut traaginen paradoksi. Taloustieteilijöillä on paljon selityksiä sille, miksi miljoonat amerikkalaiset kamppailevat saadakseen riittävästi ruokaa, vaikka taloudella menee hyvin. Kroonisesti alhaiset palkat tarkoittavat sitä, että työntekijät eivät pysty kokopäivätyössäkään kattamaan elämisen peruskustannuksia. Kauan ennen pandemian puhkeamista miljoonat pienituloiset työläiset taistelivat selviytyäkseen joka kuukausi, elivät palkasta palkkaan, jättivät aterioita väliin säästääkseen rahaa vuokran tai lääkärilaskujen maksamiseen.
muut palapelin palat ovat hankalampia määrittää, mutta monet niistä liittyvät erottamattomasti köyhyyteen. Pienituloiset perheet voivat kohdata monia esteitä perustarpeidensa täyttämisessä, puutteellisesta kuljetuksesta, päivittäistavarakaupasta tai lastenhoidosta syvempiin haasteisiin, kuten sairauteen, vammaisuuteen, riippuvuuteen tai mielenterveysongelmiin. Kotitalouksissa, joiden johdossa on yksinäisiä naisia, joilla on lapsia, esiintyy eniten elintarviketurvaa, ja USDA: n mukaan lähes joka kolmannella on vaikeuksia saada ruokaa pöytään ennen pandemian iskua.
historiallisesti on ollut kaksijakoista tukea tarpeessa olevien amerikkalaisten ruokkimiselle. On myös laaja yksimielisyys siitä, että varsinkin lasten salliminen ilman ruokaa aiheuttaa yhteiskunnalle tuhoisia pitkän aikavälin kustannuksia.
”nälänhädän ja aliravitsemuksen jatkuminen tällaisessa maassa on kiusallista ja sietämätöntä”, presidentti Richard Nixon sanoi vuonna 1969 kutsuessaan koolle Valkoisen talon erityisen nälänhätäkonferenssin, kaksijakoisen liikkeen, joka johti food stamp-ohjelman luomiseen, sellaisena kuin sen nyt tunnemme: tapa auttaa miljoonia amerikkalaisia ostamaan omia ruokaostoksiaan.
mutta huolimatta vuosikymmeniä kestäneestä ravitsemusavusta, jota on jaettu yli tusinan liittovaltion ohjelman kautta, Yhdysvallat on jatkuvasti yksi suurimmista ruokaturvattomuuksista missään vauraassa, kehittyneessä maassa.
laajemmin Yhdysvaltoja on pitkään pidetty verrattain rajoittuneen turvaverkkonsa syrjäyttäjänä, ja sitä kutsutaan joskus ”vastahakoiseksi hyvinvointivaltioksi.”Muissa vauraissa maissa, kuten Kanadassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on avokätisempiä työttömyysohjelmia, ja ne tarjoavat avustuksia lasten kasvatuksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi sen lisäksi, että ne tarjoavat terveydenhoitoa ja muita etuuksia, jotka ovat yleisesti saatavilla jopa keskituloisille kotitalouksille.
sen sijaan Yhdysvalloissa on keskitytty paljon enemmän varmistamaan, että tuki menee ensisijaisesti pienituloisille kotitalouksille, jotka ovat täyttäneet tiukat kelpoisuus-ja tulovaatimukset. Amerikan kaksi suurinta turvaverkko-ohjelmia, Medicaid ja Supplemental Nutrition Assistance Program, tai SNAP, (tunnetaan edelleen monet ”ruoka postimerkkejä”), on melko alhainen tulotaso caps ja suoraan pyritään tarjoamaan luontoisetuja, kuten sairaanhoito ja ruoka-ei anna ihmisille rahaa käyttää miten he parhaaksi näkevät.
esimerkiksi SNAP antaa kotitaloudelle debit-tyyppisen EBT-kortin, jolla voi ostaa vain ruokaa ruokakaupasta, eli sillä ei voi ostaa Hygieniatarvikkeita tai vaippoja. Et myöskään voi käyttää sitä ostaa kuumia valmisruokia, kuten grillikanaa.
liittohallitus määrittelee ruokaturvattomuuden kotitaloudeksi, jolla on” rajoitettu tai epävarma mahdollisuus ” saada riittävästi ruokaa missä tahansa vaiheessa vuotta. Maatalousministeriö on seurannut näitä määriä tarkasti joka vuosi vuodesta 1995 lähtien. Juuri ennen pandemiaa USDA arvioi, että hieman yli 10 prosenttia Yhdysvaltain kotitalouksista oli elintarvikkeiden epävarmoja, ensimmäistä kertaa, että määrä laski merkittävästi alle edellisen Alhainen piste kirjattiin vuonna 2007, hieman yli 11 prosenttia.
se oli kaikesta päätellen hyvä uutinen: Elintarviketurva palautui lopulta lähtötasolle yli vuosikymmenen kestäneen taantumahuipustaan hupenemisen jälkeen, mutta tuo määrä merkitsi silti sitä, että yli joka kymmenes kotitalous ja 35 miljoonaa ihmistä oli ruokaturvottomia, joista 5,3 miljoonaa on lapsia.
tällä viikolla USDA julkaisi ensimmäiset viralliset arvionsa pandemian aikaisesta ruokaturvattomuudesta, ja havainto yllätti monet: kokonaisluku ei lähtenyt nousuun vuonna 2020. Se pysyi vakaana. Myös hyvin heikosta ruokaturvasta kärsivien kotitalouksien määrä pysyi lähes ennallaan. Hyvä uutinen kuitenkin hämärtää huolestuttavat erot: Hinnat musta ja Hispanic kotitaloudet ja kotitaloudet, joissa on lapsia nousi hieman.
”elintarviketurva oli valtava ongelma ennen pandemiaa ja se tulee olemaan valtava ongelma sen jälkeenkin”, sanoi Baylorin yliopiston elintarviketurvaan erikoistunut taloustieteilijä Craig Gundersen. Gundersenin mukaan Covid-19: llä ei lopulta ollut suurta vaikutusta ruokaturvan määrään juuri siksi, että liittohallitus käytti niin paljon vipuja saadakseen apua ihmisille.
”tiedämme, miten ruokaturvattomuutta voidaan vähentää”, hän lisäsi. ”Se ei ehkä ole poliittisesti mahdollista, mutta me tiedämme, miten se tehdään.”
ruokaturvottomuuden lopettaminen ei ole vain hyväntekeväisyyskysymys. Status quo on kallis. Erään arvion mukaan Ruoan epävarmuus ja nälkä maksavat Yhdysvalloissa noin 160 miljardia dollaria vuodessa menetetystä tuottavuudesta ja kohonneista terveydenhoitokustannuksista.
pandemia on tarjonnut kerran sukupolvessa mahdollisuuden miettiä turvaverkko-ohjelmia uudelleen ja joissakin tapauksissa muuttaa tai laajentaa niitä tavoilla, jotka olivat aiemmin poliittisesti mahdottomia.
tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt; useimmat amerikkalaiset turvaverkko-ohjelmat ovat syntyneet kriisistä. Suuri lama loi pohjan sosiaaliturvalle, työttömyysturvalle ja sille, mitä myöhemmin tulisi sosiaalitueksi eli suoraksi käteisavuksi pienituloisille perheille. Kansallinen Koululounasohjelma käynnistettiin osittain sen varmistamiseksi, että Amerikan nuoret olisivat tarpeeksi terveitä taistelemaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
suurimman osan 1900-luvusta amerikkalaiset kannattivat mielipidemittausten mukaan ajatusta, että hallituksen tulisi huolehtia hädässä olevista. Julkinen tuki alkoi hiipua vasta 1980-luvulla keskellä republikaanien johtama vastareaktio vastaan valtion menoja, jotain presidentti Ronald Reagan tarttui, kuuluisa julistamalla ” hallitus on ongelma.”