mottona E pluribus unum (monelta, yhdeltä) Yhdysvaltain presidentit muistuttavat usein amerikkalaisia siitä, että he jakavat siirtolaisten kokemuksen uuden alusta mahdollisuuksien maassa.1 maahanmuuttoa pidetään yleisesti kansallisen edun mukaisena, koska se antaa yksilöille mahdollisuuden parantaa itseään, kun se vahvistaa Yhdysvaltoja.
ensimmäiset 100 vuotta Yhdysvallat helpotti maahanmuuttoa toivottaen ulkomaalaiset tervetulleiksi valtavaan maahan. 1880-luvulta alkaen alkoi laadullisten maahanmuuttorajoitusten aikakausi, kun tietyntyyppisiä maahanmuuttajia kiellettiin: prostituoituja, työntekijöitä, joiden työsopimukset sitoivat heidät useiksi vuosiksi tiettyyn työnantajaan, ja kiinalaisia. 1920-luvulla määrälliset rajoitukset tai kiintiöt asettivat katon vuosittain hyväksyttyjen maahanmuuttajien määrälle.2
maahanmuuttolaki muuttui vuonna 1965. Laadullisia ja määrällisiä rajoituksia säilytettiin, mutta eurooppalaisten maahantuloa suosineista kansallisista alkuperämajoituksista luovuttiin. YHDYSVALLAT. maahanmuuttopolitiikka alkoi suosia sellaisten ulkomaalaisten maahantuloa, joilla oli yhdysvaltalaisia sukulaisia ja yhdysvaltalaisten työnantajien vaatimia ulkomaalaisia. 1970-luvulla useimpien siirtolaisten alkuperä muuttui Euroopasta Latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan: vuosina 2000-2009 yli kolme neljäsosaa 10 miljoonasta maahan otetusta siirtolaisesta oli Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta.
Yhdysvaltain maahanmuutto on tapahtunut aaltoina, joiden huiput ovat seuranneet kaukaloita (KS.kuva). Ensimmäinen siirtolaisaalto, enimmäkseen englantia puhuvia Britteinsaarilta, saapui ennen kuin tietoja pidettiin vuodesta 1820 alkaen. Toinen aalto, jota hallitsivat Irlannin ja Saksan katoliset 1840-ja 1850-luvuilla, haastoi protestanttisen kirkon valta-aseman ja johti vastareaktioon katolisia vastaan. se purkautui vasta, kun sisällissota käytännössä pysäytti maahanmuuton 1860-luvulla.
kolmas aalto, vuosina 1880-1914, toi Yhdysvaltoihin yli 20 miljoonaa eurooppalaista siirtolaista, keskimäärin 650 000 vuodessa aikana, jolloin Yhdysvalloissa oli 75 miljoonaa asukasta. Useimmat New Yorkin Ellis Islandin kautta saapuneet etelä-ja itäeurooppalaiset siirtolaiset saivat tehdastöitä Koillis-ja Keskilännen kaupungeista. Kolmannen aallon maahanmuuttoa Eurooppaan hidasti ensin ensimmäinen maailmansota ja sitten numerokiintiöt 1920-luvulla.
1920-1960-luvuilla maahanmuutto pysähtyi. Maahanmuutto oli vähäistä 1930-luvun laman aikana, ja joinakin vuosina Yhdysvalloista lähti enemmän ihmisiä kuin saapui. Maahanmuutto nousi toisen maailmansodan päätyttyä, kun veteraanit palasivat eurooppalaisten puolisoiden kanssa ja eurooppalaiset muuttivat. Neljäs aalto alkoi vuoden 1965 jälkeen, ja sitä on leimannut kasvava määrä maahanmuuttajia Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. Yhdysvallat otti vastaan keskimäärin 250 000 siirtolaista vuodessa 1950-luvulla, 330 000 1960-luvulla, 450 000 1970-luvulla, 735 000 1980-luvulla ja yli miljoona vuodessa 1990-luvulta lähtien.