harvalla taideliikkeellä oli renessanssiajan jälkeen yhtä suuri vaikutus taiteen ja maalaustaiteen kehityskulkuun kuin romantiikalla ja realismilla.
nämä kaksi taidekautta sijoittuivat 1800-luvulle, ja niihin vaikutti voimakkaasti teollisen vallankumouksen mullistama uusi ja nopeasti kehittyvä maailma.
taiteilijat alkoivat pyrkiä vangitsemaan ympäröivää maailmaa suurella tarkkuudella, kun taas toiset pyrkivät kuvaamaan teoksia, jotka keskittyivät ihmisen tunneyhteyteen maailmaan.
tämä uudenlainen romantiikan tunne rohkaisi taiteilijoita maalaamaan teoksia, joissa he tutkisivat omaa mielikuvitustaan ja työntäisivät rajoja sille, mikä on todellista ja mikä fiktiota.
tässä artikkelissa tarkastelemme sekä realismia että romantiikkaa tarkastellessamme tarkemmin molempien taideliikkeiden taustalla olevia tekijöitä ja sitä, miksi niistä tuli niin suosittuja 1800-luvulla.
romantiikka vs. realismi
suurin ero romantiikan ja realismin välillä on se, että realismi liittyy todellisuuteen, usein kohtauksiin alempien yhteiskuntaluokkien elämästä, kun taas romantiikka oli pitkälti fiktiivistä ja kuvasi usein kohtauksia, jotka olivat puhdasta fantasiaa.
romantiikan yleiskuva
ensimmäinen näistä kahdesta taidesuunnasta oli romantiikka, joka alkoi 1800-luvun ensimmäisinä vuosina. Liikkeen on arveltu saaneen alkunsa suurten kirjallisten merkkihenkilöiden, kuten William Wordsworthin ja Samuel Taylor Coleridgen runoista, jotka kirjoittivat mestarillisia kirjallisia nerokkaita teoksia 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.
nämä runot saivat laajaa suosiota kehystettyään sen, miten maailma suhtautui köyhiin sekä luontoon ja miten kaikki alkoi muuttua teollisen kasvun myötä Euroopassa.
romantiikan tunnusmerkki oli, että taiteilija oli vapaa ilmaisemaan itseään haluamallaan tavalla. Se oli liike, jota määrittelivät kynällä ja pensselillä työskennelleiden taiteilijoiden spontaanit ja tunnustelevat toimenpiteet.
romantiikan aika nousisi taiteessa esiin Englannissa ja ottaisi pian vallan myös Saksassa ja muissa lähimaissa.
eräät romantiikan ajan ensimmäisistä maalauksista keskittyivät maisemiin tai merimaisemiin, joissa maalarit loivat näyttämön, joka koskisi ihmisiä ja eläimiä.
näissä kohtauksissa vedottiin usein kuviin, jotka olivat luonteeltaan Goottilaisia ja näyttivät tuovan takaisin erilaisia teemoja ja hahmoja kreikkalaisesta tai roomalaisesta mytologiasta.
monet taiteilijat kuvasivat nykyajan hahmojaan ja maisemiaan omintakeisella mytologisella juonenkäänteellä, jossa naiset esiintyivät kuin kaapuiset jumalattaret ja miehet, joilla oli samanlainen lihaksikas ruumiinrakenne kuin kreikkalaisten jumalten kuvaajilla.
romantiikka elvytti uskonnollisten tai nationalististen teemojen merkityksen käyttämällä maalauksissaan näitä kaunisteltuja kuvausmenetelmiä, jotka vetosivat kreikkalaiseen tai roomalaiseen mytologiaan.
tuloksena oli litania teoksia, jotka olivat kauniisti dramaattisia ja kertoivat, mitä taiteilija ajatteli tietystä ideasta tai tapahtumasta.
realismin yleiskatsaus
realismi nousi toden teolla esiin vasta 1800-luvun puolivälissä, kun teollinen vallankumous oli alkanut nostattaa melkoista höyryä koko Euroopassa.
romantiikka oli ollut hallitseva taiteellisen ilmaisun muoto Euroopassa jo parin sukupolven ajan, ja taiteilijat olivat hyvin kyllästyneet samaan yliampuvaan muotokuvatyyliin ja klassiseen kuvastoon, joka oli yleistä.
realismi mursi tämän mielikuvituksellisen kuvaustyylin ja esitti maailman juuri sellaisena kuin se oli.
useimmat taiteilijat ymmärsivät nopeasti, että maalaamalla ympäröivää maailmaa tarkasti ja tarkasti, he tekisivät teoksia, joita ei todellakaan ollut koskaan ennen tehty, koska suurta osaa teollistuneesta maailmasta ei ollut koskaan vangittu maalauksiin.
valokuvausta ei ollut vielä syntynyt, ja maalarit pyrkivät ensin kuvaamaan ympäröivää maailmaa tavalla, joka dokumentoi ihmisiä, paikkoja, asioita ja tapahtumia tavalla, joka kertoi tarinaa näitä teoksia katselleille.
tällä realismin kaudella työskennelleitä taiteilijoita voidaan verrata hyvin läheisesti toimittajiin siinä, että he tunsivat voimakasta velvollisuutta kanssaihmisiään kohtaan esittää tiettyjä kohtauksia tai aiheita tavalla, joka antoi katsojille rehellisen ja tarkan kuvan niistä—riippumatta siitä, mitä taiteilija heistä ajatteli.
tämä oli hyvin uudenlainen lähestymistapa, joka kasvoi kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
realismin kasvaessa ja muuttuessa taiteilijat siirtyivät kauemmas eurooppalaisten ja amerikkalaisten kaupunkien ja maisemien miellyttävämpien näkymien kuvaamisesta ja siirtyivät lähemmäksi maailman kuvaamista kaikessa loistossaan sekä mitättömyydessään.
sen jälkeen kun realismi oli ollut olemassa muutaman vuosikymmenen ajan, taiteilijat olivat yhä enemmän siirtyneet maalaamaan kohtauksia vaikeuksista ja epätoivosta, jotka vaivasivat köyhää ja äänioikeudetonta ihmisluokkaa, jota koko yleisö niin usein laiminlöi.
romantiikan ja realismin suuret erot
romantiikka syntyi, kun taiteilijat pyrkivät maalauksissaan rikkomaan tunneilmaisun rajoja.
romantiikan aikaa määritteli syvä kiintymys luontoon aikana, jolloin teollinen maailma tuntui hiipivän eurooppalaisten ja amerikkalaisten elämän joka kolkkaan.
tämä teollisuuskompleksi on sidoksissa maailmalliseen näkemykseen, jonka mukaan ihmisen on turvauduttava omaan taitoonsa ja kyvykkyyteensä edistääkseen itseään ja lähimmäisiään.
romantiikka kuitenkin käänsi tämän näkemyksen ja painotti luontoa paljon enemmän maailman mahtavimpana voimana. Monet romantiikan ajan varhaisilta vuosilta peräisin olevat maalaukset sisälsivät laajoja luonnonmaisemakuvioita.
monet näistä maisemista maalattiin kokeviksi voimakkaana sääilmiönä, kuten myrskynä, tuulena tai sateena. Tämän ankaran ja voimakkaan sään lisäämisen oli tarkoitus korostaa entisestään sitä, että juuri luonto—ei ihminen—oli maailman voimakkain voima.
romantiikka omaksui ajatuksen siitä, että ihminen oli parhaimmillaan ollessaan lähempänä luontoa. Mitä kauemmas ihmiset pääsivät luonnosta ja mitä lähemmäksi he vetäytyivät ihmistekoisia teollisuuskeskuksiaan, sitä masentuneemmiksi ja alakuloisemmiksi he tulivat.
romantiikan ajan taiteilijat käyttivät luontoa hyvän symbolina, kun taas teollistunut maailma edusti ihmisen vähemmän haluttuja ominaisuuksia.
realismi nousi Romantiikkaliikkeestä taiteilijoille keinoksi omaksua totuus ympäröivästä maailmasta sen sijaan, että he ajaisivat uskomusjärjestelmää, joka muuttuisi liikkeen edetessä mielikuvituksellisemmaksi.
realismi tarjosi taiteilijoille mahdollisuuden maalata aiheensa ja maisemansa ilman paineita kaunistaa sitä omalla tunnesiteellä tai sen puutteella. Sen sijaan taiteilijoita kannustettiin ikuistamaan ympäröivää maailmaa juuri sellaisena kuin se näytti näyttääkseen muille, miltä maailma todella näytti.
monien taidehistorioitsijoiden ja kriitikoiden mukaan tämä realismin aikakausi oli jo kauan kaivattu, ja se oli hyvin raikas tuulahdus taiteilijoille, jotka olivat pitkään tutkineet monia erilaisia taidesuuntauksia ja-tyylejä.
näissä aiemmissa taideliikkeissä oli aina kyse siitä, että oli tärkeää sisällyttää aihepiiriin taiteilijan omat tunteet ja näkemykset.
realismi oli silloin taiteilijoille keino kuvata tarkasti ympäröivää maailmaa suurella tarkoituksella. Monet taiteilijat näkivät velvollisuudentunnon lähimmäisiään kohtaan kuvata tarkasti ympäröivää maailmaa ja tuoda päivänvaloon tiettyjä asioita, jotka olivat usein näkymättömissä.
yleisintä näistä aiemmin salatuista yhteiskunnan piirteistä oli se, kuinka rankkaa elämä todellisuudessa oli köyhille. Taiteilijat näkivät kykynsä maalata köyhien elämää ja toimintaa keinona valaista heidän ahdinkoaan ja toivoa kipinöivänsä jonkinlaiseen muutokseen, joka nostaisi heidät pois köyhyydestä.
johtopäätös
vaikka erot romantiikan ja realismin välillä usein kiteytyvät siihen, mikä on kuviteltua ja mikä on todellista, näiden kahden liikkeen välillä on monia muitakin syviä eroja.
koskaan ei ollut ollut olemassa kahta taidetyyliä, jotka sekä filosofiassa että varsinaisessa kuvauksessa olisivat olennaisesti niin erilaisia kuin realismi ja romantiikka.
kuten monet taidehistorioitsijat ovat todenneet, realismi on aikakausi, joka innoittaisi monia nykytaiteilijoita keskittymään aiheiden kuvaamiseen pyrkiessään parantamaan ihmisen olemassaoloa ja poistamaan köyhyyttä.
tämä siirtyminen kuvitellusta todellisuuteen on yksi historian rajuimmista muutoksista kahden taideliikkeen välillä. Suuri osa nykyisistä pyrkimyksistä köyhyyden ja nälän poistamiseksi maailmasta voidaan sitoa suoraan realismin ajan taiteilijoihin ja heidän muutoshaluunsa.