yhteensä tiikerilajeja tunnetaan 9, joista 3 on kuollut sukupuuttoon. Nykyisin esiintyvät kuusi ovat:
bengalintiikeri
maailman yleisin ja toiseksi suurin tiikerin alalaji, joka elää Intian, Nepalin, Bhutanin ja Bangladeshin metsissä. Tällä hetkellä bengalintiikereitä arvioidaan olevan 2 400 yksilöä, joita on Intiassa 1 700, Bangladeshissa 450, Nepalissa 150 ja Bhutanissa 100. (Kuva 1.c)
Malaijintiikeri
esiintyy yksinomaan Malaijan niemimaan eteläosissa, joka sijaitsee Kaakkois-Aasiassa. Sitä ei pidetty alalajina ennen kuin vuonna 2004, jolloin geneettiset analyysit osoittivat indokiinalaisen alalajin DNA-sekvenssien vaihtelua. Vuonna 2014 tuoreimpien väestötietojen mukaan niitä on maailmassa noin 300. (Kuva 1.d)
Sumatrantiikeri
sitä tavataan vain Sumatran saarella Kaakkois-Aasiassa, se on ainoa elossa oleva kolmen indonesialaisen tiikerilajin alalaji. Se luokiteltiin erilliseksi alalajiksi vuonna 1998 todisteiden perusteella, ja se on pienin kaikista elävistä tiikereistä. Sumatrantiikereitä arvioidaan olevan noin 450 yksilöä, joita esiintyy enimmäkseen saaren kansallispuistoissa. (Kuva 1.e)
Siperiantiikeri (Amurintiikeri)
se on suurin nykyisin elävä tiikerin alalaji, joka elää Amur-Ussurin alueella Kauko-Itä-Siperiassa, lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka asuttavat Tiikerien suojelualuetta Koillis-Kiinassa. Vielä vuonna 2014 Maailman luonnonsäätiö (WWF) arvioi kannan olevan noin 400 yksilöä. Venäjän kylmemmän ja ankaramman ilmaston vuoksi Siperiantiikereille on kehittynyt paksumpi turkki ja vaaleampi sävy, jotta ne naamioituisivat paremmin valkoisemmassa ympäristössä. (Kuva 1.f)
Indokiinantiikeri (Corbettin tiikeri)
sitä tavataan Kambodžassa, Kiinassa, Laosissa, Burmassa, Thaimaassa ja Vietnamissa, se suosii vuoristoalueiden metsiä ja sitä tavataan harvoin luonnossa. Indokiinantiikerin populaatiota on vaikea arvioida sen epäsosiaalisen käyttäytymisen vuoksi, mutta tarkin ajantasainen ennätys on 300. (Kuva 1.g)
Etelä-Kiinan tiikeri (Amoy tai Xiamenintiikeri)
tämä alalaji on äärimmäisen uhanalainen ja kuuluu maailman 10 uhanalaisimman eläimen joukkoon. Huolimatta epätarkkojen lähteiden vahvistamattomista raporteista ja joistakin jalanjäljistä, näistä tiikereistä ei ole tehty vahvistettuja villihavaintoja yli 25 vuoteen. Tämä johti siihen, että asiantuntijat pitivät sitä ”toiminnallisesti sukupuuttoon kuolleena”, ja koko tunnettu populaatio, noin 65, pidettiin vankeudessa. Se on toiseksi pienin alalaji ja sitä pidetään kaikkein vanhimpana. (Kuva 1.h)
kolme tunnettua sukupuuttoon kuollutta tiikerilajia ovat:
Balintiikeri
eli Indonesiaan kuuluvalla Balin saarella ja metsästettiin sukupuuttoon 27. syyskuuta 1937, jolloin viimeinen alalajeista kuoli. Vaikka viime vuosisadalta on raportoitu havaintoja, yhtäkään niistä ei ole vahvistettu. (Kuva 1.i)
kaspiantiikeri (hyrkaniantiikeri tai Turanintiikeri)
sitä tavattiin harvan metsän elinympäristöissä ja Jokiväylillä Kaspianmeren Länsi-ja eteläpuolella ja idässä Keski-Aasian läpi Xinjiangin Takla-Makanin aavikolle, ja sitä oli tavattu luonnossa 1970-luvun alkuun saakka. Kaspiantiikeriä tavattiin aiemmin Kiinan ja Venäjän Turkestanissa, Afganistanissa, Iranissa ja Turkissa. Ei tiedetä, milloin tiikeri kuoli sukupuuttoon, mutta tarkin arvaus on 1960-luvulta, jossa viimeisin varma havainto Kaspiantiikeristä kirjattiin. (Kuva 1.j)
Jaavantiikeri
tämä alalaji rajoittui Jaavan saarelle ja sitä on tavattu 1970-luvun puoliväliin asti. Jaavantiikeri vuoden 1979 jälkeen Betiri-vuoren seudulta ei enää vahvistettu havaintoja. Tutkimusretki Mount Halimun Salakin Kansallispuistoon vuonna 1990 ei tuottanut varmoja, suoria todisteita tiikerien jatkumisesta. (Kuva 1.k)