mikä on henkilökeskeinen lähestymistapa terveydenhuoltoon?
henkilökeskeinen lähestymistapa terveydenhuoltoon on tapa järjestää ja tarjota palveluja, jotka asettavat ”henkilön” suunnittelun ja päätöksenteon keskiöön; joka kunnioittaa yksilöllisiä uskomuksia ja arvoja eikä tee oletuksia ihmisistä ennen kuin ymmärtää heidän elämänsä kontekstin ja sen, mikä on heille tärkeää.
henkilökeskeinen lähestymistapa on kaikkia ihmisiä kunnioittava – tarkoitan tällä sitä, että henkilökeskeinen hoito keskittyy potilaiden/palvelujen käyttäjien/perheiden/hoitokumppaneiden ja niin edelleen saaman hoidon laatuun, ja tämä on tietenkin painopiste hoitopalvelujen vaikuttavuuden arvioinnissa.
henkilökeskeisessä lähestymistavassa kuitenkin tarkastellaan henkilökeskeisen hoidon vaikuttavuutta sen tärkeyden rinnalla, että se tapahtuu henkilökeskeisessä kulttuurissa eli kulttuurissa, joka kunnioittaa hoitoa tarjoavien tarpeita ja heidän arvoaan henkilöinä.
liian kauan on keskitytty palvelujen käyttäjiin keskittymättä samanaikaisesti henkilökuntaan – keskittyminen yhteen toisen kustannuksella on pohjimmiltaan puutteellista, kuten Mid-Staffordshire Inquiry ja muut tapaukset osoittavat.
kuinka tärkeää myötätunto on terveydenhuollossa?
on vaikea kuvitella terveydenhuoltoa keskittymättä myötätuntoon, mutta totta kai me kaikki tiedostamme hoitotilanteet, joista tuntuu puuttuvan myötätuntoa.
on vaikea kuvitella terveydenhuoltoa keskittymättä myötätuntoon, mutta totta kai me kaikki tiedostamme hoitotilanteet, joista tuntuu puuttuvan myötätuntoa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi esineellistää myötätuntoa tavalla, joka jotenkin etuoikeuttaa sen muihin arvoihin, kuten arvokkuuteen, kunnioitukseen, ystävällisyyteen ja rakkauteen.
nämä periaatteet ovat yhtä tärkeitä myötätunnon kannalta ja itse asiassa kaikki ne ovat välttämättömiä, jotta huolenpito olisi ihmiskeskeistä. Olen kuitenkin huolissani nykyään, kun myötätuntoa tuntuu käytettävän ”kaiken saaliina” kaikessa, mikä on hyvää hoitoa – lähes muiden periaatteiden (kuten ihmisarvon) korvaajana.
ihmiskeskeisen lähestymistavan ytimessä on myötätunto. Se keskittyy kehittämään hoivakulttuuria, joka pyrkii luomaan mahdollisimman paljon onnea kaikille. Lisääntynyt onnellisuus johtaa lisääntyneeseen hyvinvointiin. Ihmiskeskeinen kulttuuri lisää kaikkien hyvinvointia.
onko tämä erilainen dementiapotilailla muihin verrattuna?
ei missään nimessä! Minusta on usein huolestuttavaa, että me jotenkin näemme henkilökeskeisen hoidon dementiahoidon yhteydessä jotenkin erilaisena kuin muunlainen hoitotarjonta. Se on tietenkin erilainen siinä mielessä, että dementiaa sairastavilla ihmisillä on erityisiä huolenpitotarpeita, jotka johtuvat dementian vaikutuksista heidän elämäänsä, ja tämä tarvitsee hoitoa erityisesti näiden tarpeiden täyttämiseksi.
henkilökeskeisyyden perusperiaatteet pätevät kuitenkin edelleen-Jos muuta vihjataan, että dementiaa sairastavat ovat erilaisia ihmisiä-tämä olisi vaarallinen lausunto ja voisi vaikuttaa negatiivisesti dementiaa sairastavien elämään.
dementian edetessä ihmiset tulevat haavoittuvammiksi. Toisinaan kuitenkin sekoitamme tämän lisääntyvän haavoittuvuuden persoonan ”vähenemiseen”, toisin sanoen siihen, että meistä tulee muita heikompi ihminen.
sen jälkeen muokkaamme keskeisten hoivaperiaatteiden (kuten myötätunnon) merkityksiä sen sijaan, että muokkaamme niiden soveltamista tapaan, jolla työskentelemme ja sitoudumme ihmisiin. Juuri tämä säätö tarvitsee suurta taitoa työskennellä tehokkaasti dementiapotilaiden ja heidän perheidensä/hoitokumppaneidensa kanssa ja se tarvitsee hoitotyöntekijöitä, jotka ovat asiantuntevia ja ammattitaitoisia dementian hoidossa.
mikä on ollut suurin edistysaskel Alzheimerin taudin hoidossa urasi aikana?
sanoisin, että suurin edistysaskel on ollut ”sairauden takana olevan henkilön näkemisessä”.
vaikka dementiaa sairastavien ihmisten lääketieteellisessä hoidossa ja hoidossa on tapahtunut valtavia edistysaskeleita, jotka ovat mahdollistaneet paljon paremman elämänlaadun ihmisille, sanoisin, että suurin edistysaskel on ollut ”sairauden takana olevan henkilön näkeminen”.
kun aloitin mielenterveyshoitajana vuonna 1980 ja työskentelin ”pitkäaikaisessa psykogeriatriassa”, kuten silloin tunnettiin, dementiapotilaiden ja noissa paikoissa työskennelleen henkilökunnan epäinhimillistymisen aste on nyt käsittämätön.
tällaiset kulttuurit ovat suurelta osin kadonneet, ja dementiaa sairastavien ihmisten tunnistaminen ”henkilöiksi” on yleistä. Tämän tunnustaminen ja arvojen siirtyminen on tullut koko joukko kehitystä oireiden hallinta (kuten kipu, inkontinenssi ja uni), ammatti, viestintä ja sitoutuminen, sekä edistää strategioita auttaa henkilöä selviytymään muuttuvien suuntautumisen, kognition ja muistin toiminta.
kaikki nämä edistysaskeleet ovat parantaneet dementiaa sairastavien ihmisten, heidän perheidensä ja hoitokumppaneidensa elämänlaatua. On vielä valtava määrä työtä tehdä jatkuvasti edistää monia erilaisia käytäntöjä (kuten hoito akuuteissa sairaaloissa ja Palliatiivinen ja elämän loppuun hoito) ja meillä ei ole koskaan varaa olla omahyväinen.
miksi et ottaisi tietokilpailua nähdäksesi, tunnistatko Faktasi fiktiosta Alzheimerin taudin suhteen.