the travels and travails of the Mona Lisa

vuonna 2012 150 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa pyydettiin Louvrea palauttamaan Leonardo Da Vincin Mona Lisa sen ”kotikaupunkiin” Firenzeen Italiaan. Ei ihme, että Louvre kieltäytyi. Mona Lisa on tehnyt osansa matkustamisesta viimeisten 500 vuoden aikana, ja useimmiten se on osoittautunut hermoja raastavaksi.

ennen kuin päästään matkakertomuksiin, tarkastellaan Firenzen väitettä. Leonardo da Vinci aloitti Mona Lisan maalaamisen vuonna 1503 tai 1504 italialaisessa kaupungissa, mutta vuonna 1516 kuningas François I kutsui hänet töihin Ranskaan, ja tutkijat uskovat hänen viimeistelleen maalauksen siellä, ja sinne se on jäänyt. Leonardon kuoleman jälkeen kuningas osti Mona Lisan ja asetti sen näytteille Fontainebleaun palatsiin, joka oli sen koti yli 100 vuotta, kunnes Ludvig XIV vei sen Versailles ’ n palatsiin.

Ranskan vallankumouksen jälkeen Mona Lisa muutti uuteen kotiinsa Louvreen—pienen kiertotien jälkeen: Napoleon lainasi maalauksen koristeeksi makuuhuoneeseensa Tuileries ’ n palatsiin neljäksi vuodeksi. Vuonna 1804 Mona Lisa vihdoin asetettiin näytteille Louvren Suurgalleriaan. (Katso tarkemmin alla olevaa Samuel Morsen maalausta nähdäksesi, miltä Mona Lisa näytti asennettuna vuonna 1833.)

tämän jälkeen maalaus on poistunut Louvresta vain lyhyiksi ajoiksi. Mona Lisa vietti aikaa arsenaalissa Ranskan-Preussin sodan aikana, ja se pomppi muutamissa paikoissa toisen maailmansodan aikana, mutta se on aina palannut. Sen hälyttävin poissaolo tapahtui, kun se katosi vuonna 1911—ainoa koskaan museosta varastettu maalaus—ja oli poissa kaksi vuotta. Entinen työntekijä jäi lopulta kiinni yrittäessään myydä sitä Uffizi-galleriaan Firenzessä. Viranomaiset käyttivät tilannetta hyväkseen ja asettivat maalauksen näytteille Uffizissa ja Roomassa ennen kuin palauttivat sen Louvreen.

tilanne oli seuraavina vuosikymmeninä melko rauhallinen vuoteen 1956 asti, jolloin ei yksi vaan kaksi ihmistä hyökkäsi maalaukseen. Eräs mies heitti sitä hapolla museossa Montaubanissa Ranskassa, ja toinen heitti sitä kivellä, kun se oli taas Louvressa.

ei siis mikään yllätysreaktio ollut näin voimakas kuusi vuotta myöhemmin, kun presidentin puoliso Jacqueline Kennedy kysyi Ranskan kulttuuriministeriltä André Malraux ’ lta, voisiko Mona Lisa saada näytteille Yhdysvalloissa.

kuten Aleksandr Gelfand kirjoittaa Metropolitan Museumin blogissa, joukko Louvren kuraattoreita uhkasi erota, jos laina hyväksyttäisiin, ja sanomalehti Le Figaro järjesti pääkirjoituksen, jossa pyydettiin amerikkalaisia kieltäytymään maalauksesta. Malraux kuitenkin suostui presidentin puolison pyyntöön, ja Mona Lisa suuntasi Washington DC: n National Galleryyn.

Gelfand kertoo monista turvatoimista, joihin ryhdyttiin: maalaus lähetettiin mittatilaustyönä valmistetussa, lämpötilasäädellyssä kotelossa tulenkestävässä ja vesitiiviissä säiliössä, ja vartijat ja museoviranomaiset pitivät sitä jatkuvasti silmällä. Mona Lisaa kuljettaneen valtamerilaivan mukana oli Yhdysvaltain rannikkovartiosto, kun se saapui New Yorkin satamaan, jossa paikalliset, osavaltion ja liittovaltion turvallisuusviranomaiset odottivat sitä. Maalaus siirrettiin ilmastoituun pakettiautoon ja kaikki liikenne Washingtoniin johtavalla reitillä pysäytettiin; kulkue ajoi punaisten liikennevalojen läpi koko matkan. Kaksi merijalkaväen sotilasta oli asetettu sen sivuille näyttelynsä aikana Kansallisgalleriassa, jossa yleisöä oli niin paljon, että The New Yorkerin mukaan katsojat ehtivät nähdä Mona Lisan vain neljän sekunnin ajan kukin.

kun maalaus palasi New Yorkiin näytteille Metropolitan Museumiin, sitä säilytettiin kassakaapissa yhdessä museon Länsi-Euroopan Taidevarastoista, jossa se pysyi jatkuvassa tarkkailussa näyttelyynsä asti.

värikkäässä muistelmateoksessaan entinen Metropolitan Museumin johtaja Thomas Hoving, silloinen keskiaikaisen osaston kuraattori, väitti, että varastotilassa ollessaan ”yksi katossa olevista sprinklereistä rikkoi lasiampullinsa ja mestariteos… satoi päälle.”Hoving kuitenkin lisäsi, että maalauksen yllä oleva paksu lasikerros suojasi sitä, ja ”rankkasateesta ei koskaan puhuttu ulkomaailmalle”—paitsi tietysti hänen kirjassaan.

oli miten oli, maalaus oli näytteillä luodinkestävän lasin takana, kahden museon vartijan ympäröimänä ja etsivien takaapäin tarkkailemana. Mestariteoksen näki yli miljoona kävijää. Viikko näyttelyn päättymisen jälkeen maalaus oli turvallisesti kotona Louvressa.

viimeksi kun Mona Lisa oli lainassa, se matkusti Tokion Kansallismuseoon ja Moskovan Puškinin taidemuseoon, molemmat vuonna 1974. Yli 1,5 miljoonaa ihmistä näki maalauksen Tokiossa, mikä on tähän päivään mennessä japanilaisen museon ennätys. Japanilaiset olivat ensimmäisiä, jotka esittelivät triplexin lasilaatikolla suojattua maalausta. Hyvä niin, sillä yksi monista kävijöistä yritti suihkuttaa siihen punaista maalia.

vaikka on totta, että Louvressa oleskelu ei takaa rauhaa—vuonna 2009 nainen heitti terrakotta—mukin lasikoteloa vasten pirstoutunutta Mona Lisaa kohti-kaiken kaikkiaan kodin veroista paikkaa ei ole.

– Giovanni Garcia-Fenech