tein virheen. Mutta päätän jatkaa eteenpäin.
olen pettänyt kerran elämässäni. En käytä sanaa ”kerran” vähätelläkseni tekojani. Käytän sitä, koska se on tarkka. Jotkut kuulevat minun pettäneen kerran ja olettavat minun pettäneen jokaisessa suhteessa. Heidän mielestään uskottomuudellani ei ollut mitään tekemistä sen suhteen kanssa, missä olin tuolloin.
niissä ei oteta huomioon iän vaikutusta, sotkuisia tunteita, monimutkaisia tyydyttämättömiä tarpeita. He kiistävät, että lipsahdukseni saattoi olla oire tietyistä asioista, joita parini ja minä käsittelimme silloin.
ymmärrän, miksi tuntuu mukavammalta katsoa asioita mustavalkoisena. Jos luulet, että kaikki huijarit ovat pahoja psykopaatteja, on helpompi vakuuttaa itselleen, ettei sinusta koskaan tule sellaista.
onhan se kauhistuttavaa myöntää, että oikeissa olosuhteissa meillä kaikilla on kyky tehdä kömmähdys.
alkuvuodesta 2011 petin Jaydenia, tulevaa aviomiestäni, polttareissani. Kaksi vuotta sen jälkeen Jayden sai tietää, että erosin.
totuus on, että en koskaan lähtenyt huijaamaan. Se tunteeton yhden illan juttu polttareissani oli äkillinen ja epätyypillinen.
en ymmärtänyt sitä silloin, mutta kroppani yritti viimeiseen asti paeta kävelemällä alttarille. Alitajuisesti sabotoin jo valmiiksi epäonnistunutta parisuhdetta.
tunsin, että avioliittoni oli pyörre, joka oli imemässä minua sisäänsä. Vaistoni vaati, että taistelen vastaan ja teen mitä vain päästäkseni pois.
En pettänyt, koska baarissa tapaamani muukalainen oli viehättävämpi, ystävällisempi tai parempi kuin tuleva aviomieheni. Ei. Sen sijaan yhden yön juttuni oli viimeinen yritys ilmaista jotain virastoa – miltä se sitten näyttikin.
en yritä perustella pettämistäni. Selitän vain, miten se tapahtui. Läheiseni tietävät, että se on edelleen yksi elämäni suurimmista katumuksista. Siitä päätellen, miten jotkut ovat reagoineet virheeseeni, – luulisi minun olevan sadisti, joka huijasi pahantahtoisesti.
”I hope you get cancer…”
kun Jayden sai tietää, että olin pettänyt hänet, hän oli ymmärrettävästi murtunut. On kuitenkin eri asia ilmaista oikeutettua suuttumusta kuin olla tarpeettoman julma.
kuukausia eromme jälkeen aina kun Jayden joi itsensä humalaan, hän lähetti minulle kostonhimoisia tekstiviestejä. He sanoivat esimerkiksi: ”toivon, että saat syövän. Ansaitset mädäntyä helvetissä ikuisesti.”Tai:” vannon, että haluan tappaa sinut. Hyvin hitaasti.”
Believe me, I ’ m not trying to make Andyden out to be a bad person. Tunnen ex-mieheni, eivätkä hänen karmivimmatkaan viestit olleet oikeita uhkauksia. Ne olivat vain tuskaisen, murtuneen miehen viinanhuuruista jaarittelua.
mainitsin vain sen, mitä hän sanoi, Koska haluan tuoda esiin erään ongelman yhteiskunnassamme. Joskus halveksimme huijareita niin paljon, että unohdamme antaa heille ihmisarvon. Kohtelemme heitä yhtä halveksivasti kuin jos he olisivat kylmäverisiä sarjamurhaajia tai raiskaajia.
mutta entä jos uskottomuuteen syyllistynyt ihminen vain lipsahtaa irrallisessa kontekstissa? Oikeuttaako se kertomaan heille, että he ansaitsevat syövän, tulla tapetuiksi tai palaa ikuisesti helvetissä?
olen menettänyt liikaa ystäviä tämän takia
ex-mieheni ja minulla oli paljon yhteisiä ystäviä. Eromme jälkeen menetin paljon ihmisiä, jotka olivat lähellä sydäntäni.
en sano, että he olivat väärässä tukeessaan Jaydenia. Tiedän satuttaneeni häntä, ja he olivat vain lojaaleja. Mutta toivon, että he olisivat voineet osoittaa minullekin myötätuntoa.
muutama vuosi sitten osallistuin juhliin, joissa osa näistä entisistä ystävistä sattui olemaan vieraslistalla. He kirjaimellisesti kuiskasivat toisilleen, kun ohitin heidät. Tunsin itseni taas epäsuosituksi pojaksi koulussa.
minua loukkaa eniten se, ettei kukaan heistä vaivautunut kysymään minun puoltani tarinasta ennen tuomion antamista. Vaikka he olivat niin läheisiä minulle aiemmin, he eivät koskaan edes yrittäneet ymmärtää, miksi tein niin kuin tein. Pelkkä tieto siitä, että huijasin, oli riittävä syy siihen, että nämä ”ystävät” hylkäsivät minut kauheana ihmisenä.
ja he jatkavat sitä tähän päivään asti. Pari viikkoa sitten törmäsin ruokakaupan ulkopuolella pariskuntaan, jonka kanssa tulin aikoinaan hyvin toimeen. Telttailin Cassien ja Michaelin kanssa pari kertaa, kun Jayden ja minä olimme yhdessä. Minulla on hienoja muistoja siitä, kun me neljä nauroimme nuotion ääressä, ilmassa leijui lämmin s ’ Moresin tuoksu.
mutta pian avioeroni jälkeen sekä Cassie että Michael lakkasivat vastaamasta puheluihini. En ollut nähnyt heitä pitkään aikaan, ja sinä päivänä ruokakaupan ulkopuolella tunsin haikeutta ystävyyttämme kohtaan. Heti kun huomasin heidät, päätin vilkuttaa heille, kävellä yli ja tervehtiä.
kumpikaan ei aluksi tunnistanut minua, mutta kun tunnistivat, en voinut uskoa heidän reaktiotaan. Michael käänsi heti selkänsä minulle ja asteli hiljaisuudessa alas parkkipaikalle. Cassie pyöräytti kärrynsä ympäri ja teki saman, mutta ei ennen kuin sihisi: ”Heartless bitch.”
Don ’ t get me wrong. En odottanut kummankaan vain jatkavan ystävyyttämme. Heidän käytöksensä kuitenkin hämmensi minua. On kulunut niin paljon aikaa siitä, kun petin Jaydenia. En ymmärrä, miksi tuntemani ihmiset välttelevät minua yhä kuin ruttoa, ikään kuin yhden virheen pitäisi määritellä minut ikuisesti.
minulta kesti kauan antaa itselleni anteeksi
toisista ajatuksista, ehkä on epätarkkaa väittää, etten ymmärrä Cassien ja Michaelin käytöstä. Pitkään eroni jälkeen minäkin uskoin yhden virheen määrittelevän minut ikuisesti.
ajattelin, että on vain reilua, että romanttiset tulevaisuudennäkymät torjuvat minut, kun he saivat tietää menneisyydestäni. Jossain määrin terapia teki minusta sitkeämmän ja paksunahkaisemman tällaisen hylkäämisen edessä. Mutta sisimmässäni uskoin aina olevan oikein, että toiset halveksivat ja karttavat minua.
vasta kun kirjoitin julkisesti uskottomuudestani, edistyin toden teolla kohti itsensä anteeksiantamista. Tuo haavoittuva tarina, jossa paljastin pahimman salaisuuteni, sai yli 200 kommenttia.
Yes — plenty haukkui, haukkui minua muun muassa ”lutkaksi” ja vaati, että minun täytyy olla törkeä ihminen pettämisen takia. Mutta ne loukkaukset eivät olleet mitään, mitä en olisi kuullut aiemmin. Enkä välitä kuka olet – et voi puhua minulle sen tylymmin kuin minä itselleni, kun olen masentunut.
sain kuitenkin paljon herkkiä, huomaavaisiakin kommentteja. Ja juuri tämä ystävällisten kommenttien tulva auttoi minua lopulta katsomaan itseäni eri valossa. Useat tuntemattomat ihmiset, jotka lukivat kirjoitukseni, tunnistivat, kuinka pahasti sättin itseäni edelleen. He kehottivat minua pitämään aiempaa uskottomuuttani opetuksena, eivät määrittävänä hetkenä. He osoittivat minulle ymmärrystä ja hyväksyntää, vaikka siitä ei ollut heille mitään hyötyä.
ensimmäistä kertaa sen sijaan, että minut olisi hyljeksitty puutteideni vuoksi, tunsin itseni hyväksytyksi niistä huolimatta. Myötätunnon sanat ovat parantavimpia asioita, joita voi kuulla, kun on vetänyt luurankoja kaapista.
samoihin aikoihin aloin tuntea olevani valmis päästämään irti virheestäni. Viikoittaisessa Zoom-tapaamisessamme terapeuttini huomasi käytöksessäni muutoksen. Hän kysyi, miltä minusta tuntuu ja olenko pysynyt hänen asettamiensa itserakkausharjoitusten tahdissa.
kerroin hänelle, että olin. Sitten lisäsin: ”alan tajuta, – – että olen ihminen, joka petti kerran. Mutta olen myös paljon enemmän. Elämäni ei alkanut eikä päättynyt siihen. Ja minulla on vielä aikaa tehdä hyvää maailmassa.”
me kaikki pystymme tekemään virheitä
taannoin yhteinen tuttava kertoi, ettei Jayden ole vieläkään antanut tekoani anteeksi. Erostamme on nyt seitsemän vuotta, mutta Jayden puhuu minusta yhä pahaa ihmisille. Ilmeisesti hän on sanonut, että olen psykopaatti, kykenemätön tuntemaan empatiaa.
aiemmin, jos joku olisi tehnyt minusta niin ilkeän lausunnon, minusta olisi tullut nyyhkyttävä hylky, joka pitää sitä totena. Mutta olen päässyt pitkälle sen jälkeen, enkä anna syyllisyyden hallita minua.
olen maksanut velkani huijaamisesta. Olen nukkunut hereillä ja kokenut tekoni uudelleen. Olen itkenyt silmäni terapiassa. Olen täyttänyt kokonaisia päiväkirjoja itseinhon sanoilla. Olen kuitenkin kasvanut kokemuksesta ja nyt päätän siirtyä eteenpäin. En voi muuttaa menneisyyttä, – joten minun on pakko hyväksyä itseni.
elämässäni oli aika, jolloin en olisi uskonut sanovani noin. Mutta jos vuosien itsetutkiskelu on opettanut minulle jotain, niin sen, että me kaikki pystymme tekemään virheitä. Olen kaikkien muiden maan päällä elävien tavoin epätäydellinen ihminen epätäydellisessä maailmassa. Olen kärsinyt ja aiheuttanut kärsimystä-mutta se ei tarkoita, etten olisi rakkauden arvoinen.
ja siksi olen luvannut antaa itselleni anteeksi. Se, tekevätkö muut vai eivät, on heidän valintansa-ja vihdoinkin se sopii minulle.