se saattaa johtua kaikkialla läsnä olevasta kiinalaisesta onnenkeksistä, mutta nykyään kaikki kiinalaiset Sananlaskut näyttävät olevan tarkoituksellisesti kirjoitettuja noutoruokaa varten. Mieleeni tulee: ’ole varovainen, mitä toivot …’ tällä nimenomaisella sanonnalla on useita mahdollisia loppuja.
Kiinan talouskasvun nykyinen suhteellinen hidastuminen johtuu siitä, että se on siirtymässä vientiin suuntautuneesta taloudesta voimakkaammin kulutukseen perustuvaan talouteen ja alhaisen lisäarvon tuotteita tuottavasta taloudesta korkean teknologian tuotteisiin. Kiina pyrkii nyt rakentamaan innovaatiovetoisen talouden, jotta se voi liittyä todella kehittyneiden maiden joukkoon vuoteen 2050 mennessä. Useimmat länsimaiset taloustieteilijät ja jopa poliittiset johtajat kannattivat tätä voimakkaasti.
koska tällä palstalla käsitellään merenkulkua keskeisenä osana maailman tuonti-ja vientikauppaa, on syytä tutkia, mikä vaikutus sillä on ja tulee olemaan meriliikenteeseen. Kiina tuottaa nyt 16 prosenttia maailman tuotannosta, ostovoimaltaan saman verran kuin Yhdysvallat. Vaikka taloustieteilijät ovat jo pitkään vaatineet Pekingiä hyväksymään markkinamyönteisiä uudistuksia, alaston totuus on, että Kiina on toteuttanut maailmanlaajuisen merenkulkutalouden – ja koko maailmantalouden – toimimalla aivan päinvastoin.
nyt kun sen päättäjät antavat markkinoiden vaikuttaa enemmän, globaalit sijoittajat haukkovat henkeään kauhuissaan. Vuonna 2008, kun maailmantalous lähes romahti, Kiinan valtion jättimäinen väliintulo piti asiat käynnissä. Kiinan öljyn, rautamalmin ja kuparin kysyntä sytytti noiden ja muiden hyödykkeiden kysynnän nousun Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Afrikassa. Kiinan kulutuskysynnän syöksy piti yhdysvaltalaiset autonvalmistajat ja Piilaakson vilkkaina.
kaikki tämä, huolimatta melko massiivisesta laivaliikenteen taantumasta, piti merikaupan elossa ja jopa vauraampana kuin sen räikeät ylilyönnit olisivat koskaan muutoin oikeuttaneet.
nyt Kiina kuitenkin hyväksyy, ettei sen talous voi kasvaa ikuisesti 10 prosentilla. Kiinteiden pääomainvestointien typistämisellä se on sysännyt raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat syöksykierteeseen, mikä vaikuttaa mineraalien viejämaiden talouksiin. Tästä seurannut luisu on säikäyttänyt sijoittajat ja sitä kautta markkinat.
miksi Kiina teki näin? Koska sen teknokraatit ymmärsivät, että Kiinan valtion väliintulo, joka sai aikaan suuret hyödyke buumit vuonna 2008 ja sen jälkeen, aiheutti talojen, toimistojen, terästehtaiden ja – kyllä – telakoiden rakentamisen, jota (Pekingin teknokraattien mukaan) Kiina ei tarvinnut.
tämä on vastoin New Yorkissa, Washingtonissa ja Lontoossa pidettyä uskomusta, että kaikki tämä loi työpaikkoja kiinalaisille työntekijöille. Mitä tahansa se tekikin, kun Kiina pumppasi investointitasoa lähes 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta, Renminbi nousi lähes 40 prosenttia.
tässä kuussa Kiinan Kansanpankki päätti valitettavassa ajoitusvirheessä siirtyä markkinaehtoisempaan valuuttakurssiin. Ajoitus oli erityisen huono, koska samaan aikaan kiinteään pääomaan sijoittamista trimmattuaan Peking päätti kesyttää osakemarkkinansa.
on selvää, että Kiinan talouspolitiikan päättäjät eivät tavoitelleet devalvaatiota. He halusivat vain, kuten he varmasti selittivät presidentti Xille, siirtyä joustavampaan valuuttakurssiin. Tämä parantaisi renminbin mahdollisuuksia kuulua Kansainvälisen valuuttarahaston Erityisnosto-oikeuksien koriin.
koska devalvaatio ei koskaan ollut heidän tarkoituksensa, kiinalaiset ovat käyttäneet kymmeniä miljardeja dollareita päivässä valuutan pönkittämiseen – täysin päinvastoin kuin alun perin tarvittiin. Kuten korkea – arvoiset puoluevirkailijat ovat epäilemättä huomauttaneet teknokraateille, he ovat päätyneet yrittämään (ja epäonnistumaan) osakemarkkinoiden pönkittämistä. He ovat pyrkineet rajoittamaan luottokuplaa vain edistääkseen luotonantoa rajattomasti. He ovat julistaneet valtionyhtiöiden, myös telakoiden, rajua uudistamista vain mennäkseen sakkiin, tehden vain vähän tai ei mitään.
minun arvaukseni (joka on yhtä hyvä kuin teidän) on, että valtion väliintulo voittaa. Kuvittelisin, että presidentti Xi Jinping voisi pohdiskelevampina hetkinään kurkottaa onnenkeksiin. Jos hän avaa sen, hän todennäköisesti sanoo: ”olet vanhempi ja viisaampi”. Jos hän avaa toisen onnenkeksin, siinä sanotaan: ”Vakauttakaa tilanne ja varmistakaa tyydyttävä kasvutaso”. Todennäköisesti keksejä tulee kuitenkin vielä ainakin yksi lisää. Kun hän avaa sen, se sanoo näin: ”olet vain lykännyt pahaa päivää”.
toimittajan poiminnat