”kolme kertaa morsiusneito, ei koskaan morsian” soi korvissani. Vaikka olin innoissani saadessani seistä parhaiden tuntemieni naisten rinnalla, tunsin silti pelkoa siitä, että minut jätettäisiin jälkeen. Mietin, mikä minussa oli vikana; mietin, mitä voisin tehdä tehdäkseni itsestäni haluttavamman; mietin, olisinko ikuisesti yksinäinen.
kahden vuoden aikana viisi kämppäkaveriani meni naimisiin, lukemattomista muista ystävistä puhumattakaan, ja olin kyllästynyt jäämään jälkeen. Toisinaan minuun sattui niin pahasti, että kaaduin polvilleni ja rukoilin kyynelten läpi Jumalaa poistamaan tuskani.
Me, me, me … it was all I thought about. Yritin korjata puutteitani lukemalla kristillisiä itsehoitokirjoja: miten valmistautua avioliittoon ja äitiyteen ja miten ymmärtää miehiä. Se oli todella hyvää tietoa, mutta se ei tehnyt minua yhtään vähemmän yksinäiseksi.
silloin en tiennyt, että Jumala käytti tuota tuskaa tuodakseen minut elämäni suloisimpaan rakkaussuhteeseen, ei tuomalla minulle miestä, johon rakastua, vaan tekemällä minusta enemmän sen, joka jo rakasti minua.
eräänä iltana menin polvilleni ja pyysin Jumalaa poistamaan tuskani. Olin niin väsynyt olemaan ei-toivottu ja vailla rakkautta. Kun makasin lattialla rutistuneena, hän muistutti minua 1. Johanneksen kirjeen 4: 8: sta, jossa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.”Tiesin sydämessäni, että jos halusin kokea tosi rakkauden, minun piti keskittyä suhteeseeni häneen, ei tämän maailman suhteeseen.
Käännyin Raamatun puoleen, sillä halusin tuntea Herran sydämen. Kuten Joh.1:1 sanoo, ”Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.”Aloitin Mooseksen kirjasta ja luin läpi koko Raamatun. Näin tehdessäni en löytänyt muuta kuin Jumalan rakkauden kansaansa ja erityisesti minua kohtaan. Tiesin olevani epätäydellinen, mutta sain selville psalmin 139:13-16 kautta, että hän loi minut, tunsi minut ja rakasti minua juuri sellaisena kuin olin.
sillä sinä muodostit minun sisimpäni; Sinä kutoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua, sillä minut on tehty Ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, ja minun sieluni tuntee sen hyvin. Minun ruumiini ei ollut sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin ja taidokkaasti tehtiin maan syvyyksissä. sinun silmäsi ovat nähneet minun muotoutumattoman tavarani, ja sinun kirjaasi on kirjoitettu kaikki päivät, jotka olivat minulle säädetyt, kun ei vielä ollut yhtäkään.
juuri tuo rakkaus veti minut lähemmäksi Jumalan sydäntä. Ja mitä lähemmäksi pääsin häntä, sitä enemmän Hänen valonsa paljasti itsekkyyteni. Herra ei ottanut tuskaani pois — hän käytti sitä puhdistaakseen minut aivan kuten tuli puhdistaa kullan (Malakia 3:3).
yksinäisyydestä tuli muistutus rististä, sekä Kristuksen että minun. Matt. 16: 24-25, Jeesus kertoo meille, ”jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ja ottaa ristinsä ja seurata minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen; mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.”
vasta kun omaksuin tämän kutsun, tajusin viimein, ettei elämässä ollut kyse halujeni täyttämisestä, vaan Kristuksen rakkauden osoittamisesta muille. Kokemani tuska antoi minulle mahdollisuuden samaistua toisten tuskaan ja neuvoa monia naisia, jotka kokivat yksinäisyyden, hylkäämisen ja riittämättömyyden tunteita tai kokivat särkyneiden ihmissuhteiden tuskaa.
yksinäisyydestä tuli työkalu, joka kannusti minua tekemään lounastapaamisia toisten neuvontaa tarvitsevien naisten kanssa, aloittamaan raamatuntutkisteluja, opettelemaan ulkoa Raamattua, rukoilemaan pitkiä aikoja sekä lukemaan, lukemaan, lukemaan. Kahdenkeskinen aika oli ylellisyyttä, jota ei ole tarjolla niille, jotka ovat naimisissa tai vakavissa suhteissa.
kuten Paavali sanoo, ”nainen, joka on naimaton, ja Neitsyt, on huolissaan Herran asioista, jotta hän olisi pyhä sekä ruumiiltaan että hengeltään; mutta joka on naimisissa, on huolissaan maailman asioista, kuinka hän voisi miellyttää miestään” (1. Kor. 7:34). Minulle oli annettu suuri lahja, ei taakka.
niin monet kristityt unohtavat Jumalan kutsun luonteen. Hän kehottaa meitä olemaan nöyriä (PS. 138:6), olemaan nöyriä (Jaak.4:6), olemaan nöyriä (Matt. 4: 5). Hän jopa kutsuu meitä kuolemaan lihalle (Room.6:3-5). Mikään näistä ei tule helposti, ja se vaatii usein kipua. Mutta meille on luvattu tunnustus, armo, kuihtumaton perintö ja ikuinen elämä vastineeksi.
suosittu kristillisen musiikin yhtye Caedmon ’ s Call laulaa laulun laaksot täyttyvät ensin, joka osoittaa, että sateen sattuessa vesi virtaa alimpiin paikkoihin täyttäen laaksot ensin. Kristuksen veren oli tarkoitus virrata niille, jotka kärsivät ja kamppailevat. Jeesus sanoi,” Eivät ne, jotka voivat hyvin, jotka tarvitsevat lääkäriä, vaan ne, jotka ovat sairaita ” (Luuk.5:31).
tunsin hänen parantavan kosketuksensa. Vaikka olin yksinäinen, maallisessa mielessä tyhjyys oli enemmän kuin täynnä tyydytystä ja tunnetta kuulumisesta Herralleni.
kipuaikani kesti noin kaksi vuotta, ja sitten Jumala päätti muuttaa olosuhteitani. Juuri kun olin tullut tyydytetyksi naimattomana olemiseeni, Jumala toi minulle miehen, jonka kanssa lopulta menisin naimisiin.
olen kiitollinen ihmisen siunauksesta, jonka Jumala on antanut — hän on todella kaikkea, mitä olin koskaan kaivannut. Mutta on päiviä, jolloin kaipaan yksinäisyyden siunausta. Ne olivat päiviä, jolloin opin etsimään läheisyyttä Herrassa, ja ne olivat todella suloisia päiviä.
rukoilen nyt, että muillakin, jotka ovat siinä paikassa, olisi elämää mullistava kokemus yksinäisyyden aiheuttaman tuskan seurauksena. Neuvoni jokaiselle yksinäiselle sydämelle, naimattomalle tai ei, on tämä: Rakasta Herraa, etsi hänen kasvojaan, lue hänen sanaansa ja jaa hänen rakkautensa muiden kanssa. Ja koet yksinäisyyden siunauksen, jonka rakkaus muuttaa rakkaudeksi.