kun miettii teknologisen kehityksen taloudellisia vaikutuksia, kannattaa miettiä ompelukonetta. Se oli paljon enemmän kuin työtä säästävä laite — tai työtä korvaava laite — vaikka Elias Howen 1840-luvun ompelukoneen varhaisimmat mallit osasivat ommella noin seitsemän kertaa nopeammin kuin ompelija vain käsillään, kertoo historioitsija Daniel Boorstin kirjassa The Americans: the Democratic Experience.
Twenty20.
katso, sen piti olla raadannan helpottaja ja ajansäästäjä. Mutta oli odottamaton seuraus, joka osoittaa, miten teknologian kehitys voi luoda uutta kysyntää ja uusia työpaikkoja, vaikka se tehokkaasti syrjäyttää vanhat menetelmät, rutiinit ja työpaikat:
kaikki tämä vaikuttaa myös siihen ajatukseen, että tuoteinnovaatio vs. prosessin parantaminen voi olla tärkeä tekijä kysynnän luomisessa. Ompelukone tosiaan tehosti ompelua ja toi paremmat vaatteet useamman ihmisen rahalliseen ulottuvuuteen. Mutta se loi myös kokonaan uuden teollisuuden, valmisvaateteollisuuden. Kuten taloustieteilijä Rick Szostak on kirjoittanut:
olisimmeko me kuluttaja – / työläisyhteiskuntana ponnistelleet yhtä kovasti saavuttaaksemme nykyiset tulomme, jos kulutuspakettimme olisi vain syventynyt eikä laajentunut? Tuskin. Kaikille pitäisi olla selvää, että kulutuksen valtava kasvu henkeä kohti viime vuosisadalla ei olisi ollut mahdollista, ellei olisi otettu käyttöön laaja valikoima erilaisia tuotteita. Kuluttajat eivät kuluta komposiitti hyvä X pikemminkin, he kuluttavat erilaisia tavaroita, ja jossain vaiheessa törmätä jyrkästi laskeva marginaalinen hyödyllisyys kunkin…. Yksinkertainen tosiasia on se, että jos uusia tuotteita ei synny, kokonaiskysyntä voi olla hyvin joustamatonta, eikä hintojen laskulla siten ole juurikaan vaikutusta tuotantoon.
tai kuten Ashwin Parameswaran kiteyttää: ”toisin sanoen kuluttajat eivät vaadi uusia haluja, vaan ne luovat Steve Jobsin kaltaiset yrittäjät. Koska uusien tulokkaiden taholta ei synny dynaamista kilpailua, halut jäävät vähäisiksi.”